Suomessa on perinteisesti käytetty generalissimus Stalinista nimitystä ”Isä aurinkoinen”. ”Kaikki” tietävät termin, sitaattihaku antaa 34.800 vastetta. Ilmaukseen on liittynyt erilaisia sävyjä varsin laajan spektrin puitteissa. Käsitykset siitä, milloin, miten ja kenen toimesta tämä nimitys on syntynyt vaihtelevat nekin suuresti. Ovatpa eräät nykypäivän tunnetut venäjäntuntijamme katsoneet, että tällaista nimitystä ei oikeastaan ole Neuvostoliitossa ollutkaan, vaan mikä lie suomalainen kummajainen. Näin mm. dosentti Bäckman. http://www.helsinki.fi/agora/mielipide/ ... oinen.html
Vuonna 2002 Helsingissä järjestetyssä Stalin-seminaarissa kerrotaan nimenomaan korostetun, ettei neuvostopropaganda koskaan kutsunut Stalinia ”isä aurinkoiseksi”. Seminaarin lähtökohtana ollut professori Daniel Rancourt-Laferrieren tutkimus ”Stalinin psyyke” esittelee kymmeniä eri henkilöiden ja ryhmien antamia Stalinin lempinimiä, mutta tätä suomalaisten suosikkia ”Isä aurinkoista” ei siitä löydy. Seminaarin jälkeistä keskustelua kommentoinut Ilia Kuryakin viittasi Dovzenkon ”omituiseen neronleimaukseen”, epiteettiin ”Planeettamme Aurinko”. http://www.helsinki.fi/agora/mielipide/ ... oliko.html. Wikipedian Stalin-artikkeli hyödyntää Deucheria; ”Virallinen neuvostopropaganda kuvasi Stalinia muun muassa Kaikkien Työtätekevien Ystäväksi ja Opettajaksi, Historian Suurimmaksi Neroksi, Kansojen Isäksi ja Ihmiskunnan Loistavaksi Auringoksi.” Esa-Pekka Keskitalo viittaa Pravdaan: http://www.helsinki.fi/agora/mielipide/ ... oinen.html. >
http://www.bibl.ru/pe/fyureri_kniga.htm
Myös Reijo Nikkilä selvitti asiaa vuosia sitten, ja pohdiskelu näyttää päätyneen Helsingin kaupunginkirjaston sivustolle: http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysym ... d21b44d5e2.
Miten asia lopultakin lienee? Helteinen kesä, transistoriradio ja terassi tarjosivat ainakin minulle uuden vaihtoehdon. Siinä tieto tulee suoraan ”hevosen suusta”. Eli saamme kuulla termin alkuperäisen keksijän sanan. ”Isä aurinkoisen” keksijä kertokoon miten kaikki oikein kävi, ja vähän muutakin:
YLE Radio-1 lähetti ke 27.7.2011 Radiopersoona-ohjelmasarjassa Asta Heickellin aikoinaan Marin tasavallassa äänittämän haastattelun, jossa neuvostoliittolainen runoilija Sergei Mihalkov kertoi mielenkiintoisia asioita urastaan neuvostorunoilijana Stalinin aikakaudella.
Sergei Mihalkov tunnetaan Neuvostoliiton kansallishymnin ”Oi, Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto runoilijana. http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/08 ... 59193.html
Lisäksi ohjelmasta ilmeni, että nimenomaan Mihalkov oli tunnetun ”Isä aurinkoinen” –käsitteen isä. Stalinin kaikkivoipaisuus ja neuvostokansalaisten elämää planetaarisella mahdilla hallitseva työote ei olisi voinutkaan saada osuvampaa ilmaisua, kuin tuo Mihalkovin eräässä lastenlaulussaan esittämä ”kuva”: Isä Aurinkoinen.
Mihalkov oli sotavuosina näkyvä kirjailija, ja kun ammattitovereita oli runsain joukoin päätynyt pakkotyöleireille tai turpeen alle, hän ”joutui” entistä enemmän keskushallinnon lähipiiriin. Kaikki julkaistava kirjallisuus kävi moniportaisen valvonta- ja tarkastusprosessin, joka sinänsä tietenkin ohjaili sen sisältöä, mutta sensorit myöskin poimivat käsiensä läpi kulkeneesta tekstimassasta valtion, hallinnon, neuvostoyhteiskunnan ja ennen kaikkea Stalinin kannalta käyttökelpoista propaganda- ja käyttöaineistoa. Niinpä tämäkin lastenloru, joka sisälsi tuon Stalinia ihailevan aurinko-kuvan, toimitettiin Stalinin käsiin. Stalin piti siitä. Aurinkohan on lämmin ja se valaisee: samoin Stalin. Tämän me otamme! Valitettavasti haastattelusta ei muistini mukaan ilmennyt tarkempaa ajankohtaa tälle ”Isä aurinkoinen” –käsitteen synnylle, mutta ajoittaisin sen samoille haminoille kuin ”suuren ja mahtavan” luomistyön.Mihalkov kertoi myöskin panoksestaan tässä toisessa suuressa kansallisessa hankkeessa, nimittäin Neuvostoliiton kansallishymnin laadinnassa. Stalin antoi työryhmille, niitä oli useita, tehtäväksi laatia (näin varmaankin voidaan aiheellisesti sanoa: ”luoda” tai ”loihtia” yms. olisivat varmaankin aivan liian liberaalishenkisiä: olivathan tehtäväksiannon reunaehdot varsin tiukat. Ei siinä luotu, vaan ”laadittiin”, VH) ehdotus kansallishymnin sanoitukseksi. Mihalkoville määrättiin asiaparikseen kirjallinen toimihenkilö, toimittaja, sotakirjeenvaihtaja Gabriel El-Registan. Mihalkovin kertomusta kuunnellessa syntyi vaikutelma, että hän se kirjoitti sanoituksen, mutta El-Registan oli kumppanina kun Stalin niin oli määrännyt.
Hymnin tekstin ensimmäinen lukija oli kansallishymni-kilpailun kilpailukomissio, joka kävi kaikki työryhmien paperit läpi. Sanat vahvisti politbyroo, jonka muodostivat Stalin, Molotov ja Voroshilov.
Mutta homma ei ratkennut käden käänteessä. Mihalkov kutsuttiin (työparinsa El-Registanin kanssa) Kremliin politbyroon istuntoon. Tämä tapahtui Stalinin työhuoneeseen. Hänen tekstinsä oli saanut ymmärtämystä, mutta sitä haluttiin vielä viilata. Niinpä politbyroo pyysi huomioimaan heidän ”toiveensa”. Ilmapiiri Stalinin työhuoneessa oli puolivirallinen, mutta ei kireä.
Stalin paneutui täydellä tarmolla asiaan. Hän sanoi: - Katso nyt tässä on tällainen sana. Eikö sille löytyisi toinen muotoilu?
Meidän jälkeemme Stalinin työhuoneeseen marssi marsalkkoja ja sitten valtiollisia poliitikkoja. Oli sota ja vaikeat ajata, ymmärsimme, että johtajilla oli kiireensä. Viimeistelimme ja hioimme sanoitusta kotona Stalinin ohjeiden mukaan, Mihalkov kuvaili.
- Kuulin hymnin ensimmäisen kerran moneen kertaan: 3 kuukauden harjoitusjakson aikana kuulin miten orkesteri harjoitteli ja hioi säveltäjä Aleksandr Aleksandrovin sävellystä hymniin, miten kuoro harjoitteli hymniä, miten sen eri osia ja kokonaisuutta hiottiin.
Sergei Mihalkovin ja El-Registanin sanoittaman ja säveltäjä Aleksandr Aleksandrovin säveltämän Neuvostoliiton kansallishymnin ensi-esitys oli 31.12.1943 Neuvostoliiton radiossa, jolloin se kuultiin kaikkialla valtakunnassa. (Jossakin lähteissä, mm. Toivelaulukirja 1:ssä mainitaan että se olisi ollut 1.1.1944, mutta uskotaan sanoittajaa: sen muuten suomensi Elvi Sinervo.VH). http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostoliiton_hymni
Ansioistaan kansallishymnin runoilijana - ja varmaankin myös ”Isä Aurinkoinen” –käsitteen luojana - Sergei Mihalkov kumppaneineen palkittiin vuonna 1943 korkealla Leninin kunniamerkillä. Hän oli silloin 30-vuotias ja nuorin siihen saakka Leninin kunniamerkillä palkituista.Kun Sergei Mihalkovia haastateltiin 1990-luvulla Marin televisiossa, häneltä kysyttiin, miten oli mahdollista, että hän säilyi hengissä Stalinin terrorin vuosina. Mihalkov kertoi, että puna-armeijan upseerina hänen olisi ilman muuta pitänyt joutua uhriksi, joutuivathan niin monet nimenomaan armeijan palveluksessa olevat. Selviytymiskeinokseen hän kertoi sen, että hän oli pitkä ja komea ja erottui upseerien rivistössä ja sitä paitsi hänellä oli luja komentoääni; näin hän sai näkyvyyttä, jota lisää hän hankki kirjoittamalla suoraan Stalinille, joka mieltyi hänen tuotantoonsa.
Mihalkov tiivisti selviytymisstrategiansa:
”Ei salametsästäjäkään kaikkia jäniksiä pysty ampumaan!” -
Eli sittenkin sattuma viime kädessä ratkaisi, eikä ”isännän” lähipiiriin hakeutuminen.
Mihalkov-Registanin kansallishymnin sanoitusta on sittemmin muutettu ja ”sormeiltu” muuttuneissa yhteiskunnallisissa ja valtiollisissa oloissa. Stalin-kultin kaatamisen aikaan Hrutshev muutatti tekstiä, samoin Brezhnevin aikana sitä viilattiin ja tietysti Neuvostoliiton valtiollisen romahduksen jälkeen ja viimeksi Putin uudistutti sanoitusta. Sävel on kaikki nämä muutoksen vuosikymmenet pysynyt ennallaan. Sanoituksen uudistuksista on joka kerta vastannut yksi mies: alkuperäinen runoilija Sergei Mihalkov. - Toisen lähteen mukaan Mihalkov teki muutokset seuraavasti: Stalinin tilalle vaihdettiin Lenin vuonna 1977 ja Leninin tilalle tuli Jumala vuonna 2000. - http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysym ... f136dbc0ab.
Venäläinen Levada-tutkimuslaitos selvitti vuonna 2004 kansallishymnin sanoituksen tuntemusta Paljastui, että 70 % venäläisistä ei tunne eikä osaa nykyistä, viidettä, sanoitusta.
x
Otavan Kirjallisuustieto, 1990:
Mihalkov Sergei (s. Moskova 1913), neuvostoliittolainen lastenkirjailija ja –runoilija, akateemikko. Mihalkov on ollut korkeissa valtiollisissa ja kirjallisissa luottamustoimissa. Hän on kirjoittanut myös satiirisia runoja ja näytelmiä ja toimittanut elokuvasatiirisarjaa Fitil. Mihalkovin tunnetuin kirjallinen hahmo on isällinen miliisi Stjopa-setä mm. runoteoksessaan Djadja Stjopa (1936). Mihalkov on kirjoittanut Neuvostoliiton valtiohymnin sanat G. El-Registanin kanssa. []
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Mihalkov.; http://muistot.hs.fi/muistokirjoitus/30 ... i-mihalkov.;
http://www.kniivila.net/2009/vapauden-a ... staliniin/.
Kirjailija-apparatshik Sergei Mihalkovin poikia ovat:
Nikita Sergejevits Mihalkov, s. 1945, elokuvaohjaaja, läpimurtoteos Keskeneräinen sävelmä mekaaniselle pianolle (1970), sekä vanhempi veljensä
Andrei Sergejevits Mihalkov-Konstsalovski [alk. Mihalkov, sekä nyk. Kontsalovski], elokuvaohjaaja, edellisen veli. Läpimurtoelokuva: Tsingis Aitmatovin romaanin pohjalta Ensimmäinen opettajani (1965).
