Pakolaisperhe juuri saapuneena Pohjois-Kuhmoon v. 1922, kuvalähde:Repola-seura
Katja Hyryn huhtikuussa 2011 Lapin yliopiston taiteellisessa tiedekunnassa
tarkastattu väitöskirja on nyt luettavissa verkossa: Katja Hyry: Meistä jäi taas jälki : miten Vienan pakolaiset etsivät paikkaansa, kertoivat kokemastaan ja tulivat kuuluiksi 1900-luvun Suomessa Acta electronica Universitatis Lapponiensis 77
http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201108081150
Tiivistelmä:
Tutkimus paikantuu kolmen valtion alueelle: Venäjän, Suomen ja Ruotsin. Tutkimuksen kohteena ovat ne jäljet, joita Vienassa syntyneet ja Suomeen ja myöhemmin Ruotsiin paenneet pakolaiset ovat elämästään jättäneet. Itä-Karjala on tutkittujen kotiseutu, jonka he tai heidän läheisensä jättivät 11.500 muun pakolaisen tavoin Karjalan kansannousun jälkeen 1920-luvun alussa. Kemi on paikka, jonka sahayhteisöihin he asettuivat erilaisten vaiheiden jälkeen. Kemin sahayhteisöistä tuli toisen polven pakolaisten kotiseutuja, synnyinyhteisöjä, joita ei enää ole. Osa heistä jatkoi Ruotsiin vuonna 1948.
Tutkimukseen sisältyy kolme näkökulmaa etnografiaan: 1) kollektiivibiografia, jonka taustalla ovat vuonna 1989 tehdyt haastattelut Kemissä asuvista Karjalan pakolaisista sekä 1996 Ruotsissa asuvista Karjalan pakolaisista, 2) biografia, jonka taustalla ovat Olga Salmen ja Stepanie Kemovan haastattelut vuosina 1989-1993 sekä 3) autobiografia, joka muodostaa heijastuspinnan muulle työlle.
Jäljet voivat olla haastatteluissa syntynyttä puhetta, kirjoituksia, maalauksia, veistoksia, muistomerkkejä, pienoismalleja, käsitöitä ym. Ne kaikki kertovat tutkittujen suhteesta kokemaansa. Tutkimuksessa erilaiset jäljet asetetaan rinnakkain, ja niitä tarkastellaan taidetekoina. Aihepiiriltään teot liittyvät joko Suomen ja suomensukuisten kansojen historiaan tai Karjalan pakolaisten omaan, koettuun historiaan. Tekoja tarkastellaan erilaisista näkökulmista, tekijän, teon paikallisuuden/julkisuuden, taustayhteisöjen, teon aihepiirin ja syntyajankohdan mukaan.
Jälkiä tarkastellaan sekä poikittais- että pitkittäisleikkauksena. Biografia-luvussa jälkien syntymistä seurataan pitkittäisleikkauksena, kahden ihmisen elämänhistorian valossa. Olga Salmen ja Stepanie Kemovan jättämät jäljet ovat erilaisia: ne ovat joko kerrottuja (muistitietoa, lauluja, kertomuksia) tai kirjoitettuja (kertomuksia, runoja). Sekä Olga Salmen että Stepanie Kemovan jäljet voi nähdä ns. toisen taiteen ilmenemismuotoina. Olga Salmen kirjoitukset voi nähdä myös ITE-taiteena, arjen taiteena, keinona ilmaista itseään ja tehdä omasta elämästä parempaa. Sekä Olga Salmen että Stepanie Kemovan perinneorientaatio kehittyi kaltaisekseen siinä ajassa ja paikassa, jossa he elivät. Näin myös heidän jälkensä ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan. Niitä jäsentää voimakkaasti 4 diaspora, kokemus rajasta ja sen ylittämisestä ja tietoisuus sen olemassaolosta. Molempien jäljissä on useita paikallisia tasoja, molempien jäljet ulottuvat myös rajan yli.
Kaikki tutkimuksessa esillä olevat jäljet ovat paikallisia; ne elävät sidoksissa aikaan ja paikkaan. Jäljillä on tekijöilleen erilaisia merkityksiä. Merkitykset nousevat vienalaisten kokemista vaiheista, pakolaisuudesta ja diasporasta. Kun maisema on muuttunut ja tutut kiintopisteet kadonneet, tarvitaan uusia keinoja kiinnittyä ympäristöön ja kertoa omasta paikasta siinä. Kun arki on murtunut, se on luotava uudelleen.