Mika Huovinen selvitti väitöskirjassaan, olisiko SS-järjestöllä ollut kykyä toteuttaa kansallissosialistista rotuideologista väestöpolitiikkaa sodan aikaista laajemmassa mitassa miehitetyillä Itä-Euroopan alueilla, jos se olisi saanut siihen tilaisuuden.
Schutzstaffel eli SS oli alun perin Saksan kansallissosialistisen puolueen sisäiseen turvallisuuteen keskittynyt puolisotilaallinen osa. Järjestön tavoitteena oli sijoittaa Itä-Eurooppaan sekä Saksan ydinalueiden saksalaisia että Euroopan eri alueiden saksalaistaustaista väestöä ja karkottaa tai tuhota alueen ei-saksalaista kantaväestöä. Tavoite perustui järjestön omaan versioon kansallissosialistisesta ideologiasta. Järjestö loi syksyyn 1942 mennessä sekä suunnitelmat että koneiston, jonka avulla oli mahdollista ryhtyä toteuttamaan rotuideologista väestöpolitiikka miltei täysin ei-saksalaisella alueella Puolassa.
Huovinen osoittaa, että SS-järjestön asema kansallissosialistisessa hallinnossa oli niin vahva, että järjestö olisi mitä todennäköisimmin pyrkinyt toteuttamaan laajoja asutus- ja karkotustoimenpiteitä.
Huovinen toteaa.Esimerkkinä käyttämäni SS- ja poliisijohtaja Odilo Globocnikin toteuttama yhdistetty karkotus- ja asutusoperaatio osoittaa, että SS-järjestön toiminta olisi saattanut kohdealueet hallitsemattomaan kaaokseen, sillä väestöryhmät olisivat nousseet sekä miehittäjää että toisiaan vastaan. Näin ollen SS-järjestön kyky toteuttaa laajempia operaatioita on kyseenalainen,
Laajempien asutus- ja karkotusoperaatioiden esteiksi olisivat muodostuneet myös niiden toteuttamiseen tarvittavien puolisotilaallisten osastojen rajallisuus, SS-järjestön sisäinen epäyhtenäisyys ja kaikkien toiminnan kohteiksi joutuneiden väestöryhmien julma kohtelu. Lisäksi SS-järjestön toimintaa leimasi voimakas henkilösidonnaisuus, joka saattoi edistää yksittäisten toimenpiteiden toteutusta, mutta vastaavasti heikensi kykyä toteuttaa laajempia toimia.
Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedote