Väitös: SS-järjestön suunnitelma Itä-Euroopan saksalaistamisesta oli epärealistinen
Lähetetty: 04.10.11 11:36
FL Mika Huovisen yleisen historian väitöskirjan "Did the East Belong to the SS? The Realism of the SS Demographic Reorganization Policy in the Light of the Germanization Operation of SS- and Polizeiführer Odilo Globocnik" (Kuuluiko Itä SS-järjestölle? SS-järjestön uudelleenjärjestelypolitiikan realistisuus SS- ja poliisijohtaja Odilo Globocnikin germaanistamisoperaation valossa) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä FT Oula Silvennoinen (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori (ma) Pasi Ihalainen. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 161, 268 s., Jyväskylä 2011, ISBN 978-951-39-4420-9 (nid.) ISSN 1459-4331. Väitöskirja julkaistaan myös pdf-muodossa.
Mika Huovinen selvitti väitöskirjassaan, olisiko SS-järjestöllä ollut kykyä toteuttaa kansallissosialistista rotuideologista väestöpolitiikkaa sodan aikaista laajemmassa mitassa miehitetyillä Itä-Euroopan alueilla, jos se olisi saanut siihen tilaisuuden.
Schutzstaffel eli SS oli alun perin Saksan kansallissosialistisen puolueen sisäiseen turvallisuuteen keskittynyt puolisotilaallinen osa. Järjestön tavoitteena oli sijoittaa Itä-Eurooppaan sekä Saksan ydinalueiden saksalaisia että Euroopan eri alueiden saksalaistaustaista väestöä ja karkottaa tai tuhota alueen ei-saksalaista kantaväestöä. Tavoite perustui järjestön omaan versioon kansallissosialistisesta ideologiasta. Järjestö loi syksyyn 1942 mennessä sekä suunnitelmat että koneiston, jonka avulla oli mahdollista ryhtyä toteuttamaan rotuideologista väestöpolitiikka miltei täysin ei-saksalaisella alueella Puolassa.
Huovinen osoittaa, että SS-järjestön asema kansallissosialistisessa hallinnossa oli niin vahva, että järjestö olisi mitä todennäköisimmin pyrkinyt toteuttamaan laajoja asutus- ja karkotustoimenpiteitä.
Laajempien asutus- ja karkotusoperaatioiden esteiksi olisivat muodostuneet myös niiden toteuttamiseen tarvittavien puolisotilaallisten osastojen rajallisuus, SS-järjestön sisäinen epäyhtenäisyys ja kaikkien toiminnan kohteiksi joutuneiden väestöryhmien julma kohtelu. Lisäksi SS-järjestön toimintaa leimasi voimakas henkilösidonnaisuus, joka saattoi edistää yksittäisten toimenpiteiden toteutusta, mutta vastaavasti heikensi kykyä toteuttaa laajempia toimia.
Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedote
Mika Huovinen selvitti väitöskirjassaan, olisiko SS-järjestöllä ollut kykyä toteuttaa kansallissosialistista rotuideologista väestöpolitiikkaa sodan aikaista laajemmassa mitassa miehitetyillä Itä-Euroopan alueilla, jos se olisi saanut siihen tilaisuuden.
Schutzstaffel eli SS oli alun perin Saksan kansallissosialistisen puolueen sisäiseen turvallisuuteen keskittynyt puolisotilaallinen osa. Järjestön tavoitteena oli sijoittaa Itä-Eurooppaan sekä Saksan ydinalueiden saksalaisia että Euroopan eri alueiden saksalaistaustaista väestöä ja karkottaa tai tuhota alueen ei-saksalaista kantaväestöä. Tavoite perustui järjestön omaan versioon kansallissosialistisesta ideologiasta. Järjestö loi syksyyn 1942 mennessä sekä suunnitelmat että koneiston, jonka avulla oli mahdollista ryhtyä toteuttamaan rotuideologista väestöpolitiikka miltei täysin ei-saksalaisella alueella Puolassa.
Huovinen osoittaa, että SS-järjestön asema kansallissosialistisessa hallinnossa oli niin vahva, että järjestö olisi mitä todennäköisimmin pyrkinyt toteuttamaan laajoja asutus- ja karkotustoimenpiteitä.
Huovinen toteaa.Esimerkkinä käyttämäni SS- ja poliisijohtaja Odilo Globocnikin toteuttama yhdistetty karkotus- ja asutusoperaatio osoittaa, että SS-järjestön toiminta olisi saattanut kohdealueet hallitsemattomaan kaaokseen, sillä väestöryhmät olisivat nousseet sekä miehittäjää että toisiaan vastaan. Näin ollen SS-järjestön kyky toteuttaa laajempia operaatioita on kyseenalainen,
Laajempien asutus- ja karkotusoperaatioiden esteiksi olisivat muodostuneet myös niiden toteuttamiseen tarvittavien puolisotilaallisten osastojen rajallisuus, SS-järjestön sisäinen epäyhtenäisyys ja kaikkien toiminnan kohteiksi joutuneiden väestöryhmien julma kohtelu. Lisäksi SS-järjestön toimintaa leimasi voimakas henkilösidonnaisuus, joka saattoi edistää yksittäisten toimenpiteiden toteutusta, mutta vastaavasti heikensi kykyä toteuttaa laajempia toimia.
Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedote