Aloitin katsomisen vasta tänään tullessta 2. jaksosta. Pääidea, isä joka nostalgisoi NL:oa ja tytär joka muistuttaa sen varjopuolista, toimi hyvin.
Oli myös löydetty kiinnostavia "tavallisia" haastateltavia, kuten mies joka oli nuoresta pitäen halunnut sotilaaksi. Puhumattakaan Afghanistanin invalideista.
Kiinnostava oli kuulla, että yksi Afghanistanin miehityksen taustatekijöitä oli, että Andropov pelkäsi islamismin leviävän NL:oon.
Brezhnevin aikoinaan sensuroidut kompuroinnit jättävät Kekkosen vastaavat varjoonsa.
Suurena ansiona pidän sitä, että koko Itä-Euroopan kehitystä käsitellään kokonaisuutena. NL:han joutui vaikeuksiin useissa paikoissa samaan aikaan (Afghanistan ja Puola).