Sotilaat erämiehinä Itä-Karjalassa 1941-1944

[Veikko Palvo]

Sotilashallinto myönsi mm. hirvenkaatolupia syksylle 1943 Sotatoimiyhtymille 1500 ja
yksityishenkilöille yht. 600. Yhtymien tuli luovuttaa elintarvikevarikolle ja yksityishenkilöt saivat puolet ja toisesta puolesta hirvenlihaa Sotilashallinto maksoi kaatajalle 1943 13,5 mk kilolta.
Yksityishenkilöt olivat alueen siviiliväestöä, vaikkakin 300 000 neuvostoasukkaasta
80 000 evakuoimatta jäänyttä olivat pääosin naisia, lapsia ja vanhuksia.

MM. SissiP 3.:lle
myönnettiin kirjallinen lupa hirvijahtiin syksyllä 1943 kuudelle hirvelle ja kaadettujen hirvien lihat tuli luovuttaa EJp:lle ( E-tarvikkeiden jakelupaikalle ), jolloin muona-annoksen liha-annosta yksikön kohdalta vastaavasti vähennettiin. (Sota-ark.)

Sotilaat
ampuivat hirviä kaikkina vuodenaikoina ja selittivät niiden astuneen miinoihin tai olleen vastaamatta vartiomiehen tunnussana-käskyyn jne.
Samoin
mm. kalastuksessa oli kiellettyä käyttää räjähdysaineita ja kalastamaan lähetettiin myös virallisia komennuskuntia, siviilit saivat kalastaa lähialueidensa järvissä.
Tietystikin
sotilaat käyttivät omatoimisesti myöskin "pioneerionkea"; käsikranaatteja, kasapanoksia ja trotyylia.
Ja
Itä-Karjalan Sotilashallinnon tarkemmat pyyntitilastot ja arkistot hävitettiin 1944
"arvottomina" kuljetusvaikeuksien helpottamiseksi, mm. kalatalousosaston arkistot.
Joten
tässähän ainakin näytetään hävitetyn tietoja ja arkistoja ja sotilaiden kaatamista
"miinaanastuneista" hirvistäkään ei liene tietoja säilynyt?

Veikko Palvo
em. tiedot: Sodan ekologia, Hist.arkisto 125, 2007.
Mauri Soikkanen, s.106-142. ja tiedot lienee kerätty osin H:gin yliopiston Kentjärven
tutkimusaseman säilyneistä papereista?

[Veikko Palvo]

Mauri Soikkanen on näköjään kirjoittanut samannimisen kirjankin, kuin sivut
106-142 Sodan ekologia, Hist. Arkisto 125. 2007.
Ja STT - IA 29.10.1999 kirjoitetaan:
"metsästys ja kalastus tarjosivat vaihtelua sotilaiden ruokavalioon....sekä ajanvietettä asemasota-aikana."
Mutta Sodan ekologia, s. 123. Mauri Soikkanen kirjoittaa:

"Nälkätalvena 1941-42 sotilaat keittelivät pakeissaan oravan "roppeja" eli nyljettyjä oravia ja kehuivat niitä jopa hyviksi ´vain hieman pihkalle maistuivat.´"

Ja
"sotilaat muistelivat, että kyllä pystykorvallakin pärjäsi, ( oravanmetsästyksessä ) kun vähensi ruutia hylsyssä."
Aiemmin kirjoiteltiin Itä-Karjalan siviilien ravitsemustilanteesta 1941/-42 talvella ja väitettiin 80 000:n NL:n evakuoimatta jättämien; pääosin naisten, lasten ja vanhusten huollon osin laiminlyödyn.
Suomalaissotilaat metsästivät oraviakin lisäravinnokseen tuona "lanttutalvena", kuten M.Soikkanen kirjoittaa.
Metsästivätköhän ja kalastivatkohan suomalaissotilaatkaan Itä-Karjalassa yksinomaan ajanvietteekseen?

Veikko Palvo

[Niitä sun näitä]

Monenlaisia metsästysjuttuja on tullut sotakirjoissa vastaan. Eräs kalajuttu löytyy esim. Halstin muistelmista Aika vaatii veronsa, Muistelmat 2 (1939-1948), Otava 1974

Maailman kalleimmasta teeripaistista kerrotaan kirjassa Tuntematon sota, Valitut Palat, 1991 sivulla 436.

Sille tuli hintaa 20 miljoonaa silloista markkaa, koska tykistöllä jouduttiin häätämään samalle apajalle rientänyt vihollinen pois. Tapaus alkoi kun "ei kenenkään maalle" haavakkona lentänyt teeri haluttiin saada haettua pois!

Operaatio vaati kaksi 150 mm patteriston iskua, saman verran 120 mm patteriston iskua, 10 järeän tykin laukausta, 240 panssarintorjuntatykin laukausta 180 kevyen heittimen kranaattia, sekä 3000-4000 konekiväärin ja konepistoolin patruunaa. Hinnaksi arvioitiin noin 20 miljoonaa markkaa, mutta teeripaisti saatiin "pystypäin haettua ei kenenkään maalta".

Tapaus sattui Poventsassa asemasotavaiheen aikaan.

Samassa artikkelissa (Maailman kallein lintupaisti, s, 434-437 Martti Sinerma) on muitakin metsästys- ja kalastusjuttuja sota-ajalta.


Tuossa linkissä on pitkä juttu sota-ajan metsästys- ja kalastusreissuista. Tässä on siitä pieni pätkä hirvenkaatoja koskien.

Viljo Kivikko kertoo kirjassa Sitä koiraa en unohda koskaan

"Molemmilta koirilta ammuttiin niiden elinaikana yhteensä noin viisikymmentä hirveä"

http://www.spj.fi/fi/rodut/karjalankarh ... +kasvatti/

Majoitumme lähellä olevaan taloon ja kiireesti laskemme verkot, parisenkymmentä luvultaan. Mukana oleva radisti kuuntelee komentopaikan radioasemaa ja saan tietää, että rintamalla on rauhallista. Kelpaa meidän nyt olla! Seuraavana aamuna on kalaa. Verkot ovat revetä, toisissa niistä on kolmisenkymmentäkin kilon kahta puolta olevaa ahventa ja toisen venekunnan verkot ovat sattuneet siikojen kutupaikkaan. Kun kaikki verkkomme ovat 55-56 millisiä, ovat kalatkin kookkaita. Lisäksi on nieriäinen ruvennut syömään uistinta. On aivan sama mitä sille tarjoaa ja se ottaa sekä syvältä että matalalta. Kalaa tulee seuraavanakin aamuna ja saalista kertyy niin, ettei se aio mahtua mihinkään. Talosta löytyy kuitenkin suuria saaveja, joihin kalat suolataan. Metsästys kärsii kalastuksesta, mutta työnjaon jälkeen kerkiän sentään metsällekin. Vuorotellen ovat koirat metsässä toisen ollessa asennolla vartiossa, sillä seudut ovat epävarmoja. Lintuja kertyy paria vaille kaksikymmentä, kaikki metsoa ja koppeloa. Hirviä ei kumma kyllä tavata! Talon ruispellolta, joka oli jäänyt evakkoon lähteneeltä talonväeltä leikkaamatta, olivat hirvet syöneet viljan kokonaan. Päätän tulla uudestaan vielä saareen käymään, sillä onhan selvää, että paenneet hirvet palaisivat.
Tyyntä ja hyvää säätä jatkuu edelleen retkellämme, mutta yöt ovat olleet kylmähköjä ja marraskuun kolmannen päivän vastaisena yönä sataa maat ja metsät kattavan lumivaipan. Kun soutelemme peili tyyntä, lyijynharmaata Voijärven selkää Prokkoilaan päin, on luonnossa jotenkin karmaiseva Manalan tuntu. Se saa meidät kaikki alakuloisiksi, suuresta saaliista huolimatta. Kyllä maisema äkkiä muuttuu! Joulun alla käymme uudestaan tervehtimässä Markkeisen saaren rukiinsyöjiä, ja jo ensimmäisenä päivänä on saaliinaamme kaksi hyvin kookasta naarashirveä, lihavia kuin syöttiläät. Saida osoittaa erikoista järkeä ensimmäisessä haukussa. Näen sen kiertävän kaukaa jään kautta hirvien ohi, kun metsässä on vaikea pysyä niiden mukana. Se tuo myös Selkin tullessaan, ja koirat ehtivät hirvien eteen sekä seisottavat ne rantavesakkoon, josta pääsen kaatamaan harvinaisen suuren hirvilehmän. Toiselle, liikkeessä olevalle hirvelle, jonka ammun iltahämärässä, hyppää Saida minun nähteni kylkeen, ja saa sen heti pysähtymään. Selki jää pois toisesta haukusta, sillä se haukkuu kolmatta hirveä saaren eteläpäässä. Molemmilta koirilta ammuttiin niiden elinaikana yhteensä noin viisikymmentä hirveä.