Kulttuuriperintöalan ammattilaiset ja alan järjestöt ovat huolissaan suomalaisen kulttuuriperinteen tulevaisuudesta. Oheinen ICOM Suomen komitean, ICOMOS Suomen osaston, Rakennustaiteen seuran, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen ja Helsingin yliopiston museologian oppiaineen yhteinen julkilausuma on tänään, valtion lisätalousarvion käsittelyn lähestyessä, lähetetty opetus- ja kulttuuriministeriöön, valtiovarainministeriöön, eduskunnan valtiovarainvaliokunnan ja sivistys- ja tiedejaoston jäsenille sekä tiedotusvälineille.
Kulttuuriperintömme säilyminen on uhattuna!
Eduskunta on hallituksen esityksestä päättänyt leikata Museoviraston vuosittaista määrärahaa. Päätös on mielestämme lyhytnäköinen, koska se aiheuttaa korvaamatonta haittaa kansallisen kulttuuriperintömme säilyttämiselle. Kolmen miljoonan euron vuotuinen säästö Museoviraston 20 miljoonan toimintamäärärahoista merkitsee osaamisen kärjen leikkaamista ja toiminnan lamauttamista niin kulttuuriympäristöjen vaalimisessa kuin aineellisen kulttuuriperinnön hoidossa.
Oman kulttuuri-identiteetin tiedostaminen ja tunnistaminen on avain inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestävään toimintaan. Kulttuuriperinnöllä on suuri arvo yhdyskuntien kestävässä suunnittelussa ja kehittämisessä. Museoiden ja kulttuuriperintöalan välittömät ja välilliset vaikutukset talouteen ovat myös merkittävät, mm. matkailu perustuu paljolti kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden ympäristöjen vetovoimaan.
Korjausrakentaminen on Suomessa ollut jatkuvassa kasvussa, ala on merkittävä työllistäjä ja asiantuntijapalveluille on suuri kysyntä. Vuosikymmenien kuluessa rakennettu säilyttävän korjaamisen moniammatillinen osaamis- ja tietopääoma on nyt vaarassa hävitä vakanssien lopettamisen ja henkilöstövähennysten myötä. Valtion tuottavuusohjelman seurauksena Museoviraston resursseissa ei enää ole ollut säästettävää, joten nyt toimeenpantavien leikkausten myötä Museoviraston kyky hoitaa lakisääteisiä tehtäviään on vakavasti uhattuna.
Museovirastolla on hallussaan maamme kaikkein arvokkainta rakennusperintöä yhteensä yli 400 rakennusta. Näitä ja lisäksi Seurasaaren 90 museorakennusta on jo vuosia hoidettu erittäin niukoilla resursseilla. Nyt koko rakennuskannan omistus ja hoito ollaan ulkoistamassa, mikä herättää suuren huolen siitä, kuinka arvokkaan rakennusperinnön hoito ja ylläpito pystytään jatkossa turvaamaan.
Leikkausten vuoksi myös useita kansallista historiaamme esitteleviä museoita suljetaan ja merkittävimmät kulttuurihistorialliset esinekokoelmamme ovat jäämässä säilytystiloihin sen sijaan, että ne olisivat esillä kannattelemassa yhteiskunnallista muistiamme. Esineellinen kulttuuriperintö vaatii jatkuvaa hoitamista, konservointia ja tutkimusta, jota ilman myös jäljellejäävien museoiden näyttelytoiminta surkastuu. Kokoelmatoiminta ja konservointi ovat työvaltaisia aloja, ja niihin kohdistuvat supistukset vaarantavat mm. Kansallismuseon perustoimintojen jatkuvuuden ja puolen miljoonan esineen kokoelmien säilymisen tuleville sukupolville.
Suomi on sitoutunut useisiin kulttuuriperinnön vaalimista koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, joiden toimeenpanosta Suomessa vastaa Museovirasto. Kulttuuriperintöalan alasajon vaikutukset heijastuvat siten kielteisesti myös Suomen kansainväliseen imagoon.
Kulttuuriperintöalan ammattilaisten ja alan järjestöjen puolesta esitämme syvän huolemme kulttuuriperintömme ja sitä ylläpitävän asiantuntemuksen tulevaisuuden puolesta.
Carina Jaatinen, puheenjohtaja
International Council Of Museums, ICOM Suomen komitea ry
Kirsti Kovanen, arkkitehti
International Council On Monuments and Sites, ICOMOS Suomen osasto ry
Maunu Häyrynen, puheenjohtaja
Rakennustaiteen seura ry
Mika Lavento, puheenjohtaja
Suomen muinaismuistoyhdistys ry.
Marja-Liisa Rönkkö, yliopistonlehtori
Helsingin yliopiston museologian oppiaine