Keinoja kaihtamatta huippu-urheilun modernisoituminen 1900-luvulta nykypäivään ja suomen Olympiakomitea osana muutosta
Rantala, Kalle M J Itä-Suomen yliopisto, 2011 Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta / Historia- ja maantieteiden laitos
Pro gradu, historia
Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20110492
Tekijä: Kalle Rantala
Tutkielman nimi: ”Keinoja kaihtamatta” – Huippu-urheilun modernisoituminen 1900-luvulta nykypäivään ja Suomen Olympiakomitea osana muutosta
Tiedekunta/oppiaine: Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Suomen historia
Sivumäärä: 75
Aika ja paikka: marraskuu 2011, Joensuu
Pro gradu -tutkielma käsittelee huippu-urheilun muuttumista ja Suomen Olympiakomitean toimintaa 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään kolmen urheiluun liittyvän modernisoitumisen elementin kautta. Tutkimus tarkastelee valmennuksen tieteellistymistä, inhimillisen suorituskyvyn tehostamista sekä huippu-urheilun kaupallistumista.
Tutkimusongelmaa selvitetään kattavalla aineistolla. Tärkeimpinä lähdeasiakirjoina toimivat Suomen Olympiakomitean toimintakertomukset ja niistä muodostettu tilastoaineisto. Oleellinen tutkimuskirjallisuus on huippusuoritusurheilun muutosta ja lääketieteellistymistä tarkastelevaa 2000-luvulla tehtyä ulkomaista historiantutkimusta. Tutkielmassa hyödynnetään sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista analyysia ja huippu-urheilun muutokseen liitettyjä teorioita, kuten kultaisen kolmion mallia.
Huippu-urheilu on muuttunut 1900-luvun aikana tieteellisten asiantuntijaryhmien ohjaamien urheilijoiden väliseksi kaupallistetuksi viihteeksi. Kansainvälinen huippu-urheilu ruokkii itse itseään, kun yhä suuremmat katsojajoukot kiinnostuvat urheilukilpailuissa mainostetuista tuotteista ja samalla yhä useampi mainostaja haluaa näkyville areenoille ja kentille. Kasvavat rahavirrat ovat lisänneet ammattilaisuutta ja innostaneet yhä useamman urheilijan yrittämään huipulle keinoja kaihtamatta. Urheilun osaksi on tullut yleisen yhteiskuntien medikalisaation seurauksena lääkeaineiden käyttö suorituskyvyn ja suorituksen tehostamiseen. Se on myös johtanut lääkeaineiden rajoittamiseen dopingvalvonnan kautta, joka ei ole osoittautunut vielä tehokkaaksi menetelmäksi käytön ehkäisylle. Dopingtestaus on myös ollut keino ammattiurheilijoiden sosiaaliseen kontrolliin.
Suomen Olympiakomitea on ollut aktiivinen toimija huippu-urheilun modernisoitumisessa, sillä se oli tehokkaasti laajentamassa doping-valvontaa esimerkiksi veritesteihin. Olympiakomitealla on ollut realistinen asenne huippu-urheiluun, koska se on ainakin pyrkinyt panostamaan rajallisia resurssejaan eniten Suomen perinteisiin menestyslajeihin, kuten hiihtoon ja yleisurheiluun sekä rikkonut vapaiden markkinoiden toimintaa erilaisilla rahallisilla tukimuodoilla. Se on myös ollut aktiivisesti ottamassa oppia kehittyneemmiltä valmennusjärjestelmiltä, vaikka Suomessa ei ole vielä tähän päivän mennessä saatu aikaan toimivaa järjestelmää kaikilla sektoreilla. Suomen Olympiakomitea on ollut maan huippu-urheilun veturi, vaikka sillä ei kaikkina aikoina olekaan ollut selkeää johtajan asemaa. Olympiakomitean toimintaa muuttuvassa huippu-urheilussa on myös rajoittanut juurtuminen olympiaideologiaan. 2000-luvulle mentäessä Suomen huippu-urheilua on yritetty modernisoida ja vahvistaa erilaisin tehostamistoimenpitein, jotka ovat olleet huippu- urheilun muutoksen näkökulmasta varsin perinteisiä. Rajallisena markkina-alueena kaupallistuminen ei ole ulottunut Suomeen siinä määrin, että laajamittaista ammattilaisuutta olisi syntynyt moneen lajiin.
Asiasanat: ammattiurheilu, huippu-urheilu, modernisaatio, olympialaiset, olympialiike