Pro gradu: Metsien jalo urheilu. Suunnistuksen lajikulttuuri ja kansainvälistyminen 1945-1991

[Tapio Onnela]

Metsien jalo urheilu. Suunnistuksen lajikulttuuri ja kansainvälistyminen 1945-1991

Heinonen, Markku J
Pro gradu, historia , Itä-Suomen yliopisto, 2012
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta / Historia- ja maantieteiden laitos

Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20120052

Tekijä: Markku Heinonen
Tutkielman nimi: ”Metsien jalo urheilu” – Suunnistuksen lajikulttuuri ja kansainvälistyminen 1945- 1991. Tiedekunta/oppiaine: Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, yleinen historia
Sivumäärä: 159 + 12 liitettä Aika ja paikka: joulukuu 2011, Joensuu

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee suunnistuksen lajikulttuuria ja kansainvälistymistä 1940-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuun. Tutkielmassa tarkastellaan suunnistuksen ominaispiirteitä Suomessa ja millä tavoin ja miten nopeasti laji kansainvälistyi. Tutkimustehtävänä on selvittää, millainen suunnistuksen lajikulttuuri oli Suomessa ja millä tavoin lajia tuotiin esille vuosina 1945- 1991. Toisena tutkimuskysymyksenä pohditaan suunnistuksen orastavaa ja kehittyvää kansainvälistymistä ja erityisesti sitä, mikä oli Pohjoismaiden suunnistusneuvoston, NORD:in, ja kansainvälisen suunnistusliiton, IOF:n, rooli tässä kehityksessä.

Tutkimustehtävään vastataan pääosin kirjallisen lähdeaineiston avulla. Toimintakertomukset, kokouspöytäkirjat, MM-kilpailujen tulokset, lajioppaat ja Jukolan viestin sanomat muodostavat aineiston rungon. Kuvaa täydentää kansainvälinen kirjeenvaihto ja tutkimuskirjallisuus. Tutkielmassa hyödynnetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä.

Tutkimuksen lopputuloksena selvisi, että Suomen Suunnistusliitolla oli lajin kehityksen kannalta hyvin merkittävä rooli. Lajikuva näyttää olleen 1950- ja 1960- luvuilla menneisyyden ihannoinnin kautta nousevaa lajin legitimointia, mutta myös luonnonarvojen ja metsissä tapahtuvan hyvän käytöksen vaaliminen oli tärkeää. Puhtaus, karaistuminen ja kurinalaisuus olivat myös keskeisiä piirteitä. Lajikuva muuttui 80-luvulle tultaessa siten, että urheilulliset ja kaupalliset perusteet saivat yhä enemmän tilaa. Suunnistuksen toimijoiden ammattimaistuminen lähti käyntiin.

NORD:in ja IOF:n roolia ajanjaksolla 1946- 1991 voi puolestaan kuvata siten, että aluksi NORD oli vain keskustelufoorumi, mutta se ajautui yhä syvenevän Pohjoismaiden integraation myötä kohti aktiivista organisaatiota, joka toimi myös Pohjoismaiden ulkopuolelta tulevan kansainvälistymisen paineen käsittelijänä. Pohjoismaat näyttäytyivät kansainvälistä liittoa perustettaessa kokonaisuutena. Sen jälkeen kun IOF oli perustettu, näyttäytyi NORD-maiden ohjaushalu IOF:n suuntaan voimakkaana aina 1980-luvulle asti. IOF puolestaan standardisoi ja vakiinnutti suunnistuksen 1970-luvun loppuun mennessä. Kansainvälisen arvostuksen saamiseksi IOF pyrki olympialaisiin ja teki yhteistyötä monen kansainvälisen urheilujärjestön kanssa. Organisaation ammattimaistuminen ja toiminnan siirtyminen yhä enemmän kaupallisille perusteille näyttäytyy 1980-luvulla. Liiton jäsenistö laajentui lähes neljäänkymmeneen vuoteen 1991 mennessä, mutta kulttuurisesti katsottuna suunnistus oli edelleen suurten teollisuusmaiden ja pohjoisen pallonpuoliskon harrastus. Maailmanmestaruuskilpailut olivat vuosina 1966- 1991 Pohjoismaiden näytöstä.