Virkkauksen historiaa Hyvä sauma -oppikirjasta. Kuva väitöskirjasta.
Perjantaina 19. lokakuuta 2012 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Calonia, Cal1-auditorio, Caloniankuja 3) julkisesti tarkastettavaksi kasvatustieteen lisensiaatti Päivi Elina Mirjami Marjasen väitöskirja ”Koulukäsityö vuosina 1866–2003. Kodin hyvinvointiin kasvattavista tavoitteista kohti elämänhallinnan taitoja”. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori emeritus Sirkka Ahonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Joel Kivirauma.
Väitöskirja on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa:Koulukäsityön tavoitteista ja sisällöistä on löydettävissä kunkin tutkimusaikakauden naiseuden ihanteita. Naisen elämänpiirin laajenemisen myötä naisen rooli laajeni kodin tekstiilien valmistajasta globaaliksi naiskansalaiseksi. Käsitöiden vahvaa sukupuolileimaa on pyritty vähentämään vasta peruskoulun opetussuunnitelman myötä 1970-luvulla.
KL Päivi Marjanen tutki väitöstyössään sitä, miten koulukäsityö on muuttunut vuosina 1866 - 2003. Suomen koulukäsityöllä on ollut kasvatuksellinen arvo koko sen historian ajan. Aika-ajoin tekemisen taito ja koulussa valmistettujen tuotteiden käytännöllinen arvo ovat nousseet merkittävämmiksi, muun muassa käsitöiden taloudellisen hyödyn vuoksi.
Koulukäsityön kasvatukselliset tavoitteet ovat korostaneet usein käsityöprosessia, kun taas käytännölliset tavoitteet ovat painottaneet koulukäsityön avulla saatujen tuotteiden merkitystä. Koulukäsityön merkitys on muuttunut painottamaan käsityöprosessia. Samaan aikaan tarvittava osaaminen muuttui tekstiilituotteiden valmistamisesta teknologian käyttötaitoja ja tekstiilitietoutta korostaviksi.
Käsityön opetuksen historiassa viisi ajanjaksoa
Alkavan kansakoulun käsityönopetus (1866–1911) valjastettiin kodin hyvinvointia palveleviin tehtäviin, vaikka tavoitteissa koulukäsityön kasvatuksellinen arvo nostettiin esille. Koulukäsityössä keskityttiin naisten arjessa tarvittavien taitojen ja tarve-esineiden valmistamiseen.
Käsityökomitean mietinnön (1912) myötä tavoitteiden painopistettä pyrittiin siirtämään kansalaisyhteiskuntaan kasvattavien tavoitteiden suuntaan. Opetuksen tavoitteita uudistettiin kasvatuksellisempaan suuntaan, vaikka tehdyt tuotteet olivat edelleen pääasiassa kodissa tarvittavia tarve-esineitä. Nukke ja sen vaatteet osoittivat kuitenkin uutta kasvatuksellista ajattelua, joka viittasi tyttöjen lapsuuden ja leikin korostamiseen.
Varsinaisen kansakoulun (1946–1969) tavoitteista oli havaittavissa tarve tehdä hyödyllisiä tuotteita. Sotien jälkeisessä kansakoulussa käsityönopetuksen keskeinen tavoite oli opettaa tuleville kansannaisille arkielämän kätevyyttä.
Peruskoulun opetussuunnitelmien myötä (1970–1993) arkielämän taitojen harjoittaminen menetti merkitystään. Tavoitteena ei ollut enää jäljentävä vaan luovaa ajattelua kehittävä koulukäsityö, jolloin produktin merkitys muuttui prosessia korostavaksi. Peruskoulun myötä myös oppiaineen vahvaa sukupuolittuneisuutta pyrittiin kadottamaan muun muassa muuttamalla oppiaineen nimi tytöille suunnatusta oppiaineesta tekstiilityöksi.
Vuoden 1994 opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen opetussuunnitelma tarjosi ainoastaan raamit koulutyön suunnittelua varten. 1990-luvun oppikirjojen perusteella oli havaittavissa paluu kohti käsityöteknistä osaamista ja tuotekeskeisyyttä, vaikkakin peruskoulun tasa-arvotavoitteita tarkennettiin ja korostettiin edelleen 1990-luvulla.
Lähde: Turun yliopiston väitöstiedote
Päivi Marjanen: Koulukäsityö vuosina 1866–2003. Kodin hyvinvointiin kasvattavista tavoitteista kohti elämänhallinnan taitoja
