Euroopan viimeinen nälkäkatastrofi

[V Palvo]

Vuosien 1867 - 1868 nälkävuosina Suomen väestöstä kuoli 8 %:a, vuonna 1868 kuolleita oli 137 700.
Irlannin nälänhädässä 1846 - 1851 kuolleita on ollut prosentuaalisesti enemmän ja Irlannissa nälänhätä on aiheuttanut kapinankin ja siirtolaisaallon Amerikkaan.
Suomen
kenraalikuvernööri Nikolai Vladimirovitsh Adlerberg ei näyttäisi tehneen paljoakaan vai olisikohan Riihimäki - Pietari "nälkä- / luuradan" hätäaputöiden järjestäminen ollut sellainen? Kuolleisuus rautatietöissäkin on ollut n. 20 %:a vuodessa.
J.V.Snellman on yrittänyt järjestää nälänhätää lievittäviä lainoja ja viljaa suuriruhtinaskunnassa vallinneiden rajallisten mahdollisuuksien puitteissa.
Venäjälläkin
oli kuohuntaa hävityn Krimin / Oolannin sodan 1854 - 1856 seurauksena ja Suomen suuriruhtinaskunnassa valtiopäivätkin saattoivat kokoontua 1863 ensimmäisen kerran Porvoon Maapäivien jälkeen.

Nälkävuodet 1867 - 1868 näyttäisivät olleen autonomian ajan käännekohta parempaan Suomen talouselämän ja maatalouden edistyttyä suuriruhtinaskunnan omien toimien seurauksena, kun niihin oli saatu mahdollisuus?
Venäjällä
1891- 1892 puolisen miljoonaa surmannut nälänhätä on Suomessa tuntunut enää kriisinä, mutta Suomestakin on ilmeisestikin nälkävuosien seurauksena alettu lähteä etsimään parempia elinmahdollisuuksia Amerikasta?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Vladimirovitsh Adlerberg ei näyttäisi tehneen paljoakaan vai olisikohan Riihimäki - Pietari "nälkä- / luuradan" hätäaputöiden järjestäminen ollut sellainen? Kuolleisuus rautatietöissäkin on ollut n. 20 %:a vuodessa.

Snellmanin taktiikka oli, että ihmiset pysyisivät kotiseuduillaan. Hätäaputyöt saivat kuitenkin väen liikkeelle ja kerääntymään alueelle, jossa töitä oli. Seurauksena tautien leviäminen ahtaissa asuinoloissa. Hätäaputyöt ilmeisesti pahensivat tilannetta.

[V Palvo]

Snellmanin taktiikka oli, että ihmiset pysyisivät kotiseuduillaan. Hätäaputyöt saivat kuitenkin väen liikkeelle ja kerääntymään alueelle, jossa töitä oli. Seurauksena tautien leviäminen ahtaissa asuinoloissa. Hätäaputyöt ilmeisesti pahensivat tilannetta.

Hätäaputöitä näytetään usein kirjoitettavan järjestetyn 1860-luvun nälänhätää helpottavina toimina,
mutta olisikohan tuo Riihimäki- Pietari -ratatyöhankekin pantu alulle Pietarissa Venäjän juuri häviämän Krimin / Oolannin sodan seurauksena?

Suuriruhtinaskunnan valtiopäivät saatettiin nekin kutsua 1863 ensimmäistä kertaa koolle ja senaatilla ei liene ollut paljoakaan verotuloja käytettävissään.
Senaatti ja sen
taloustoimikunnan J.V.Snellman näyttää ainakin etsineen apua nälänhätään ja saaneenkin lainoja= viljaa jossain määrin.
Mitäköhän Kenraalikuvernööri kanslioineen teki nälänhädän aikana, tosin virallisesti kuvernööri taisi olla senaatinkin puheenjohtaja?
Mutta
olivatko 1860-luvun suuret nälkävuodet käännekohta Suomen talouskehityksessä?
Vuosisata äiti-Venäjän syleilyssä,
http://www.mv.helsinki.fi/home/hakkinen ... uodet.html Agraari-Suomen loppu ja modernin alku?

Veikko Palvo

[maantto]

mutta Suomestakin on ilmeisestikin nälkävuosien seurauksena alettu lähteä etsimään parempia elinmahdollisuuksia Amerikasta?

Nälkävuodet lisäsivät ainakin Pohjois-Norjaan muuttoa. Aihetta on käsitelty tutkimuksissa ja muussa kirjallisuudessa. Tässä muutama esimerkki:

Historian professori Einar Niemi Tromssan yliopistosta on selvittänyt Vesisaareen (Vadsø) suuntautuneen suomalaismuuton syitä erinomaisessa tutkimuksessaan Opprudd og tilpassing. Den finske flyttingen til Vadsø 1845-1885 (1977). Kirjassa on nälkävuosien merkityksestä erillinen luku (s. 88-93). Muuton huippuvuodet osuivat vuosien 1865 ja 1870 väliin, jolloin Vesisaaren suomalaisasutus kasvoi yli 50 prosentilla (reilusta 700 hengestä yli 1160 henkeen).

Kertomukset nälkävuosista olivat Samuli Paulaharjun haastattelumatkojen aikaan 1920-luvulla monien perheiden muistitietoa ja sukuhistoriaa; esivanhemmat olivat tuolloin lähteneet Suomesta Norjaan. Tästä on mainintoja pitkin Paulaharjun Ruijan suomalaiset –kirjaa (1928).

Ja näin kirjoittaa Hans Kristian Eriksen teoksessaan Rajaseudun vaeltajat (1979):

”Täällä Norjassa on Suomen katovuosia voitu seurata kuin ilmapuntaria. Muutto pohjoisille rannikkoseuduille on silloin aina saavuttanut huippunsa. Näin myös 1860-luvun suurena katovuosijaksona voidaan seurata siirtolaisten määrän nousua, kunnes se kulminoituu talvella 1868. Keväällä 1869 on sitten suomalaisten osallistuminen Varangin kalastukseen korkeimmillaan.” (Sitaatti luvusta Nälkäaikoja, s. 57.)

Marjut Anttonen

[V Palvo]

Historian professori Einar Niemi Tromssan yliopistosta on selvittänyt Vesisaareen (Vadsø) suuntautuneen suomalaismuuton syitä nälkävuosien merkityksestä erillinen luku (s. 88-93). Muuton huippuvuodet osuivat vuosien 1865 ja 1870 väliin, jolloin Vesisaaren suomalaisasutus kasvoi yli 50 prosentilla (reilusta 700 hengestä yli 1160 henkeen).

Marjut Anttonen

Olisivatkohan kveenit Ruotsista ja Suomen suuriruhtinaskunnasta 1860- luvun nälänhätää silloiseen Finnmarkin alueelle paenneiden jälkeläisiä?
Vesisaareen
on näköjään muutettu etelämpää aiemminkin ja norjan-, suomen-, ruotsinkielisten tulijoiden lisäksi alkuperäisasukkaina olivat ja ovat saamelaiset. Russenorskia puhuvat pomorit näyttäisivät kadonneen Vadsösta ja Kuolan niemimaaltakin Kuolan saamelaisten lailla.
Kuolaan
on nälänhätää paennut nykyisestä Suomesta ja kenties Ruotsistakin 1860-luvulla nyttemmin kadonneita muurmanninsuomalaisia.
Ja Pohjois- Norjasta on norjalaisiakin muuttanut Kuolaan, tämän http://www.coast-of-hope.no/index.php/posters mukaan Kalastajasaarennon itäosa on ollut norjalaisten keskuspaikka ja Ura- Guban kirjoitetaan olleen suomesta 1860-luv. tulleiden keskuspaikka.
Vardö - Arkangel -höyrylaivaliikennekin on alkanut 1875, yhteydet Norjaan ovat olleet tiiviit pomoreillakin ja mm. kauppias Brotkorb Vardöstä on harjoittanut puolestaan kauppaa pitkälle itään.
Ja Amerikkaan Russefinnmarkenistakin on lähdetty 1880-luvulta alkaen.
Onkohan Tarton rauhassa NL:lle jääneestä Kalastajasaarennon itäosasta muutettu pois jo 1920 tienoilla?

Veikko Palvo

[V Palvo]

Suomen
kenraalikuvernööri Nikolai Vladimirovitsh Adlerberg ei näyttäisi tehneen paljoakaan

Onkohan kenraalikuvernööri tiennyt noudattaneensa Laissez-faire -vapaakauppaoppia, joka sanotaan esitetyn aiemmin, ennen 1860-luvun katovuosia?
Ja
onkohan Laissez faire ollut tuohon aikaan tai paljon myöhemminkään vielä kaupankäynnin ideologiakaan ja missähän määrin sillä olisi ollut merkitystäkään paikallistasolla maatalousyhteisössä, jossa elämänmeno sujui kuten aina ennenkin oli mennyt.
Kun kesän leipä oli 1867 - 1868 talvenakin toisen aitassa ja http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN ... 080038.pdf katovuosia oli ollut samalla vuosikymmenellä aikaisemminkin.
Jotkut
weijarit Matti ja Jooseppi ovat tuolloinkin yrittäneet käyttää tilannetta hyväkseen keräämällä rahaa "kuninkaissakäyntiin".
Puumerkki paperiin, welkakirja ja heti wähän weijareille asian aikaan-saamiseksi, kolme markkaa, tyytyivätpä weijarit wähempäänkin jopa yhteen markkaan."
Matti ja Jooseppi
sanoivat rahaa ihmisiltä kerätessään ehdottavansa, että "wapautettava 50 wuodeksi weronmaksusta ja siltafoudit ja muut ryöstöherrat jätetään pois."
Weijarit otettiin kiinni ja "lähetettiin nimismiehen tykö toimitettawiksi Oulun läänin guwernöörin tutkittawiksi."
Nälänhädän
aikaan ei näyttäisi olleen juuri "siltafoudeja" suurempia ryöstöherroja, ei ole osattu nimetä "vihattuja herroja" omaa näköpiiriä kauempaa. Talousopeista ja kenraalikuvernööreistä ei liene tiedetty mitään, mutta olisivatkohan paljon myöhemmin "poliittiset weijarit walistaneet" ihmisiä perimätietona säilyneistä 1860-luvun katovuosistakin?

Veikko Palvo

[historioija]

Ei muuten voi tässä puhua Euroopan viimeisestä nälkäkatastrofista. Onhan nälänhätiä esiintynyt sotien yhteydessä myöhemminkin, oli Neuvosto-Venäjällä (lähinnä Ukrainassa) myös ulkoisen rauhan oloissa 1930-luvulla.

Eikä voi koskaan sanoa, että jokin oli historiassa viimeinen. Tulevaisuudessakin voi sattua kriisejä, jotka koettelevat myös elintarvikehuoltoa.
Vuosien 1867-68 kriisi on siis täsmällisesti sanoen Suomen viimeisin suoranainen nälkäkatastrofi.