Septimus Severusta esittävä patsas. Musei Capitolini, Rooma.
Perjantaina 1.2.2013 klo 12 esitetään julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Jussi Rantalan historian alaan kuuluva väitöskirja Maintaining Loyalty, Declaring Continuity, Legitimizing Power. Ludi Saeculares of Septimius Severus as a Manifestation of the Golden Age. Vastaväittäjänä on professori Ray Laurence (University of Kent at Canterbury). Kustoksena toimii professori Christian Krötzl. Väitöstilaisuus järjestetään Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere.
Rituaalit luovat yhteisöllisyyttä ja muokkaavat identiteettejä; tämä piirre korostuu erityisesti suurten murrosten, kriisien ja muutosten yhteydessä. Septimius Severuksen vuosisataisjuhlat vuonna 204 ovat tästä erinomainen esimerkki. Severus oli kenraali, “ulkopuolinen”, Afrikassa syntynyt vallantavoittelija (ja jolla oli vieläpä vaimonaan syyrialainen prinsessa), joka nousi keisariksi ja perusti dynastian voittamalla sisällissodan; kyseinen sisällissota oli ensimmäinen Rooman valtakunnassa yli sataan vuoteen - suuren luokan kriisistä siis oli kyse aikalaistenkin näkökulmasta. Vuosisataisjuhlat vuonna 204 olivat Severukselle keino vakauttaa oma valta-asema ja samalla määritellä yhteisölle, minkälainen tulisi ‘oikean’ roomalaisen identiteetin olla vallanpitäjien näkökulmasta.
Juhlat vahvistivat keisarin valtaa sekä tradition että muutoksen avulla. Toisalta rituaali sidottiin varhaisempiin perinteisiin, erityisesti keisari Augustukseen; toisaalta mukana oli monia uudistuksia, jotka korostivat Severuksen omaa näkemystä roomalaisuudesta, niistä arvoista joiden pohjalle yhteisöllinen identiteetti tuli rakentaa.
Uusista arvoista nousee esiin kolme: perhe ja siihen liittyneet roolit, keisarin anteliaisuus (indulgentia) sekä universalismi. Perhe ja sukupuolten ‘oikeat’ roolit tulivat esiin keisarin sekä syyrialaistaustaisen keisarinna Julia Domnan tehtävissä rituaalin aikana: heidän työnjakonsa ja roolinsa viestittivät yhteisölle, kuinka suuri merkitys sukupuolten ja avieopuolisoiden keskinäisellä harmonialla oli yhteisön onnelle ja menestykselle. Osin edelliseen liittyen Severus esiintyi myös ‘anteliaana isänä’, joka piti huolen alamaisistaan. Kolmanneksi, keisarin ja hänen perheensä valta nähtiin kaikenkattavana, universaalina, ei varsinaisesti paikkaan (kuten Rooman kaupunkiin) tai edes aikaan sidottuna