Väitöskirja rintamamiesten muonituksesta 1939-45

[Jyrki Ilva]

Seuraava Helsingin yliopiston väitöskirja on nyt luettavissa
E-thesis-palvelun verkkosivuilla:

Anneli Pranttila: Rintamamiesten muonitus Suomessa
sotavuosina 1939-1945
(maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, soveltavan kemian ja
mikrobiologian laitos, ravitsemustieteen osasto)
URL: http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ma ... pranttila/

Väitöstilaisuus järjestetään perjantaina 6.10.2006 klo 12 osoitteessa
yliopiston päärakennus, pieni juhlasali, Fabianinkatu 33. Vastaväittäjänä
on dosentti Silvo Hietanen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena
professori Marja Mutanen.

"Tutkimus perustuu pääosin Sota-arkiston ja puutossairauksien osalta
Lääkintöarkiston asiakirjoihin. Tietoja on jonkin verran myös historian
kirjoista ja rintamamiesten muistelmateoksista. Suomi ei ollut
valmistautunut sotaan.Talvisodan alkaessa maassa oli elintarvikkeita
ja rintamamiesten muona-annokset olivat runsaita. Ankarat taistelut,
kova pakkanen, kaluston puute ja henkilökunnan tottumattomuus
aiheuttivat käytännön ongelmia. Vakavia ravitsemusongelmia ei lyhyen
sodan aikana ehtinyt tulla esille."

"Jatkosodan aikana maan elintarviketuotanto pienentyi työvoima-,
polttoaine- ja rehupulan vuoksi. Ulkomaankauppa tyrehtyi. Lähinnä
Saksasta ja sen vaikutuspiiriin kuuluneista maista saatiin kuitenkin
ostaa viljaa, perunoita, lihaa, suolaa, vitamiineja ym. Tuonti ja 50 000
suomalaisen sotilaan saksalaismuonitus Pohjois-Suomessa pelastivat
suomalaiset nälältä. Monet käytännön ongelmat, kuten pitkät
kuljetusmatkat, huonot kulkuväylät, vanhentunut ja kulunut kalusto
vaikeuttivat rintamamuonitusta. Ruoka muuttui yksitoikkoiseksi ja
muona-annoksi jouduttiin supistamaan. Tilanne oli vaikein talvella
1941 - 1942, jonka jälkeen useimmat sairaalahoitoa vaatineet
puutossairaustapaukset tulivat esille. Kokonaisuudessa tapauksia
esiintyi vain runsaat 300 koko jatkosodan ajalla. Nuorimmilla
rintamamiehillä energia-aineiden saanti oli riittämätöntä. Osalla heistä
esiintyikin yleistä heikkoutta. Muona-annos oli kaikille sama. Annoksen
energiasisältö oli suunniteltu "vanhoille" reserviläisille. Elintarviketilanne
ei sallinut annosten suurentamista. Ravintoaineiden saantia lisättiin aika
ajoin jaetuilla C-vitamiinitableteilla ja vitaminoimalla voita A-vitamiinilla.
Muita ravintoaineita katsottiin muonasta saadun riittävästi, joskin niukasti."

"Rintamamiehet kohensivat itse ruokatilannettaan monipuolisella
tuotantotoiminnalla rintamalla ja sotasaaliilla. He hankkivat
"vapaa-ajallaan" muonan oheen lisäruokaa metsästäen ja kalastaen
sekä palstaviljelmillä. Monet miehet saivat myös runsaita kotipaketteja.
Muonan ohessa käytetyt elintarvikkeet lisäsivät ravintoaineiden saantia.
Käytännön ongelmia pyrittiin korjaamaan rintamamiesten omalla
ammattitaidolla: rakentaen kellareita, kaivoja, uuneja ja valmistamalla
välineitä puusta. Keittäjien koulutus kohensi ruoanvalmistustaitoa ja
siisteyttä. Valistuksella, valvonnalla, tarkastuksilla ja tarvittaessa
rankaisulla torjuttiin väärinkäytöksiä ja rikollisuutta. Mielialan
kohottamiseksi jaettiin ajoittain pieniä ylimääräisiä annoksia ja
juhlapäivinä juhla-annoksia, välillä myös pieniä alkoholiannoksia, ei
kuitenkaan, jos oli odotettavissa taistelutoimintaa. Vetäytymisvaiheessa
menetettiin saavutettu muonitustaso, kalustoa ja elintarvikkeita. Niitä
tuhoutui ja tuhottiin kuljetusmahdollisuuksien puutteessa."

"Lapin sodassa muonituksen ongelmat olivat entistä suuremmat eikä
mm. kenttäkeittiöitä voitu kuljettaa tuhotuilla, miinoitetuilla teillä. Nuorille
miehille suurennettiin muona-annosta. Länsirajalla saatiin jonkin verran
elintarvikeapua Ruotsista lumikinosten eristämille joukoille. Ongelmista
huolimatta ilmeisesti Lapissa selvittiin hyvin, sillä puutostautipotilaita ei
tullut pohjoisen sairaaloihin."

"Puutteistaan huolimatta muonitus näyttää täyttäneen tehtävänsä ja
onnistuneen pitämään rintamamiehet taistelukelpoisina ja -tahtoisina
eikä puutossairauksia tai epidemioita esiintynyt laajasti."