Lauantaina 23.2.2013 klo 12 Tauno Nurmela -salissa (Yliopiston päärakennus) esitetään julkisesti tarkastettavaksi FM Johanna Ruohosen väitöskirja Imagining a New Society: Public Painting as Politics in Postwar Finland. Vastaväittäjänä toimii dosentti Liisa Lindgren Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Altti Kuusamo.
Sodanjälkeinen julkinen taide rakensi kuvaa uudesta yhteiskunnasta
Julkinen taide toteutti sodanjälkeisillä vuosikymmenillä ajan taidepolitiikalle keskeistä sivistystehtävää ja tähtäsi yhteiskunnalliseen hyötyyn. Julkisissa maalauksissa kuvattiin tulevaisuuteen katsovaa jälleenrakentavaa kansaa, jonka juuret löytyivät perinteisestä maaseutuyhteiskunnasta.
FM Johanna Ruohonen on keskittynyt taidehistorian alan väitöstutkimuksessaan sotien jälkeisen kauden taidepolitiikkaan ja taiteen yhteiskunnallisiin toimijoihin.
Taidekasvatuksellisten aatteiden ohjaamina suomalaiset kunnat, valtio ja yritykset teettivät satoja monumentaalimaalauksia erilaisiin julkisiin tiloihin, kuten kouluihin, vanhainkoteihin, virastoihin ja ravintoloihin.
Ruohosen mukaan julkiset maalaukset loivat kuvaa uudesta yhteiskunnasta, jonka keskeisinä arvoina olivat työnteko ja yhteisöllisyys.
- Tärkeä kannuste julkisen taiteen teettämiselle oli usko taiteen hyödyllisyyteen. Oli perusteltua käyttää julkisia varoja taiteeseen, joka jollain tavoin hyödyttäisi yhteiskuntaa, Ruohonen kuvaa sodanjälkeistä taidepolitiikkaa.
Taiteen sivistystehtävä taidepolitiikan keskiössä
Ruohosen mukaan julkisten maalausten teettäminen liittyi samaan taiteen demokratisoimisen ihanteeseen kuin kunnallisten taidemuseoiden perustaminen.
Kunnallinen taidepolitiikka kehittyi Suomessa 1950-luvulla yhdessä hyvinvointivaltion luomisen kanssa. Eri puolille maata perustettiin kunnallisia taidetoimikuntia, joiden tehtävänä oli palvella kuntalaisten sivistystarpeita.
Julkisia maalauksia hankittiin usein kilpailuilla, joissa taidemaailman ulkopuoliset toimijat, kuten kunnallispoliitikot käyttivät suoraa päätäntävaltaa taiteen sisällöistä. Kilpailuiden kautta käytiin merkittävää taidepoliittista keskustelua.
- Julkisten maalausten ajateltiin sivistävän ja kasvattavan suurta yleisöä, sekä parantavan ihmisten elämänlaatua. Samalla yhteiskunnan ajateltiin hyötyvän sivistyneemmistä kansalaisista. Taidemaailmalle tilaukset nähtiin merkittävänä työllistäjänä, Ruohonen tarkentaa.
Unohdetut maalaukset
Ruohonen kertoo 1900-luvun julkisten maalausten jääneen taidehistoriankirjoituksen ulkopuolelle, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
- Avantgarden voittokulkuun keskittynyt taidehistoria on nähnyt tilaustöinä syntyneet julkiset maalaukset toissijaisena käyttö- tai koristetaiteena. Vähäisen arvostuksensa vuoksi maalauksia on siirretty varastoihin, kadonnut ja hävitetty.
Ruohosen väitöstutkimus on ensimmäinen laajamittainen tutkimus tästä taiteenlajista Suomessa. Ruohonen on dokumentoinut satoja maalauksia Helsingistä Rovaniemelle ja Kokkolasta Kuopioon. Tekijöiden joukosta löytyy monia eturivin taiteilijoita, kuten Lauri Ahlgrén, Unto Pusa, Juhani Linnovaara, Kimmo Kaivanto, Erik Enroth ja L-G Nordström.
Tutkimus kattaa sodanjälkeisen (vuosien 1945−70) laajan tuotannon lisäksi myös julkisen maalauksen varhaisemman historian 1900-luvun alkuun ja 1800-luvun lopun kansallisuusaatteeseen, joka loi ideologista pohjaa tuotannolle.
Lähde: Turun yliopiston väitötiedote