Urpo Viinikan teloituksesta 1944

[hagall]

Hei,

Tutkimuksessani puolustusvoimien palveluksessa sota-aikana toimineista lääkäreistä ja lääkintähuollon järjestelyistä, törmäsin sotahistoriassamme jokseenkin tunnettuun teloitustapaukseen - sotilasvirkamies Urpo Viinikan kuolemantuomioon "sotapelkuruudesta erittäin haitallisella seurauksella". Vaikka aihe sinällään meneekin ohi varsinaisen tutkimusteemani, kiinnostuin selvittelemään sitä mahdollisuuksien rajoissa.

Tässä yhteydessä havaitsin oleellisia ristiriitoja kahdessa kuvauksessa Viinikan kuolemantuomioon johtaneesta toiminnasta. Tuoreessa erinomaisessa sotapsykiatrian tutkimuksessaan (Murtuneet mielet), Ville Kivimäki siteeraa Viinikan tapauksen alkuperäisiä potilasasiakirjoja, joita lienee käytetty oikeudenkäyntiaineiston osana. Näissä kuvataan selvästi, miten Viinikka oli pidätetty jo vuorokauden kuluttua pakenemisestaan 11.7.1944 ja toimitettu 25 SotaS:ään Pälksaareen ja sieltä edelleen Seinäjoelle, 29 SotaS:ään. Täältä Viinikka olisi määrätty toimitettavaksi elokuun alussa takaisin divisioonaansa. Mainitaan myös Viinikan itsemurhayritys. Tätä tapahtumakuvausta tukee osaltaan myös Sirkka-Liisa Tuovisen teos Pälksaari 1925-1945, jossa Viinikka ohimennen mainitaan sairaalan poliklinikan ovelle ilmaantuneena, surullisena hahmona.

Jukka Lindstetin (Kuolemaan tuomitut, mm. s. 277) mukaan Viinikka olisi vielä kertaalleen tässä vaiheessa - jo yksikköönsä palautettuna - toimitettu psykiatrisen hoidon piiriin, nimittäin 28 kenttäsairaalaan (7. divisioonan oma KS?), jossa lääkintämajuri Ahvenainen olisi laatinut varsinaisen mielentilalausunnon. Tätä lausuntoa oli ilmeisesti käytetty ensisijaisena oikeudenkäyntiaineistona. Tapauksen jälkiselvittelyihin (1946, Toto Fogelbergin ym kantelu) en tässä yhteydessä puutu, tarkempi perehtyminen niihin voisi tietysti avata asiaa enemmänkin.

Sen sijaan keskeisiltä piirteiltään täysin erilaisen kuvan tapahtuneesta maalaa oikeudenkäyntiin pikaoikeuden upseerijäsenenä osallistunut Viljo Hyppönen muistelma-artikkelissaan ("Kuolemantuomio", Sotainvalidi 1/1995). Hyppösen kirjoitus on hyvin pitkälti yhtenevä Yrjö Keinosen teoksen (1944 Taistellen takaisin, ss. 165-166) ja pohjautuneekin osin siihen. Hyppösen (ja Keinosen) mukaan divisioonan komentaja Selim Isaksonin asettama pikaoikeus olisi ensinnäkin käsitellyt useamman karkuruusjutun peräkkäin ("Puukan jälkeen pikaoikeus tuomitsi vielä kolme muuta etulinjan miestä ja JR56:n III pataljoonan lääkärin kuolemaan."), vastoin sotatuomiostuinlain määräämiä pikaoikeuden käytön yleisiä periaatteita.

Lääkärin, joka selvästi on tunnistettavissa Viinikaksi, mainitaan kirjoittaneen itselleen evakuointimääräyksen korkeakuumeisesta lavantaudista ja pakoilleen lähemmäs kuukauden, päästen metsien ja vesistöjen läpi aina Keski-Suomeen asti. Tarkennuksena mainitaan Viinikan toiminnan aiheuttaneen useiden haavoittuneiden menehtymisen JSP:llä (Keinonen). Tapaus esitetään ylipäätään varsin erilaisessa sävyssä ja itse tapahtuneen kuvaus on siinä määrin Kivimäen ja Lindstedtin kuvauksesta sisällöllisesti poikkeava, että vakavissaan tulee pohtineeksi, onko lopulta kyseessä edes sama henkilö ja tilanne.

Sotahistorian tosiseikat luonnollisesti osoittavat, ettei sellaisia tunnettuja tapauksia käytännössä ole, joihin Viinikan tapaus olisi voinut kertojien taholta sekoittua. Halusin nostaa tämän kiintoisan tapahtumakuvausten ristiriidan esille, sillä tällä foorumilla vaikuttaisi olevan useita kuolemantuomioiden ja sodanaikaisen oikeudenkäytön asiantuntijoita.

- Hagall

[Emma-Liisa]

Sen sijaan keskeisiltä piirteiltään täysin erilaisen kuvan tapahtuneesta maalaa oikeudenkäyntiin pikaoikeuden upseerijäsenenä osallistunut Viljo Hyppönen muistelma-artikkelissaan ("Kuolemantuomio", Sotainvalidi 1/1995). Hyppösen kirjoitus on hyvin pitkälti yhtenevä Yrjö Keinosen teoksen (1944 Taistellen takaisin, ss. 165-166) ja pohjautuneekin osin siihen.

Viralliset asiakirjat eivät tietenkään välttämättä kerro totuutta, mutta tässä tapauksessa ne voi katsoa selvästi luotettavimmiksi kuin muistelmat, varsinkin koska sekä Hyppösellä että Keinosella on motiivi muistaa tarkoituksenhakuisesti.