Väitös: Sissitoiminta suomalaisessa sotataidossa

[Tapio Onnela]

Yleisesikuntamajuri Marko Palokankaan väitöskirja tarkastetaan sotatieteiden tohtorin tutkintoa varten Maanpuolustuskorkeakoulussa perjantaina 23. toukokuuta 2014. Aiheesta myös artikkeli: Palokangas: Räjähtävää tyhjyyttä – sissitoiminta suomalaisessa sotataidossa

Artikkeli perustuu yleisesikuntamajuri Marko Palokankaan väitöskirjaan, joka tarkastetaan Maanpuolustusorkeakoulussa perjantaina 23. toukokuuta 2014 sotatieteiden tohtorin tutkintoa varten. Väitöstilaisuus järjestetään Maanpuolustuskorkeakoulun Pääauditoriossa Santahaminan kampuksella.

Sotataito on satojen – jopa tuhansien vuosien – kuluessa kehittynyt ilmiö. Sama pätee taktiikkaan. Sissisodankäynti tai sissitoiminta eivät nekään ole nykyajan tai maailmansotien aikana syntyneitä sotataidon ilmentymiä. Sotahistoria osoittaa, että lukuisissa sodissa on taisteltu sissisodankäyntimenetelmiä hyödyntäen. Toisinaan sissitoiminnan hyödyntäminen taisteluissa on ollut hyvinkin runsasta, jolloin sodankäynti on saanut varsinaisen sissisodan luonteen. Joskus sissitoiminta on ollut vähäisempää, pääasiallisena tarkoituksenaan säännöllisten sotatoimien välitön tukeminen. Useimmiten sissisodankäyntimenetelmät näyttäytyvät sotahistorian esimerkeissä, joissa miehitetyn maan kansa on taistellut miehittäjää vastaan. Sissisodankäynnin historia on olennaiselta luonteeltaan heikomman taistelua voimakkaampaa vastaan. Siten sissisodankäynti on sotataidon näkökulmasta kehittynyt tuhansien vuosien aikana yritysten ja erehdysten myötä nykyiseen muotoonsa.