Emma-Liisa kirjoitti:Risto Koivula kirjoitti: Emma-Liisa kirjoitti:
Aivan, pommin kehitys aloitettiin USA:ssa, mutta 1) USA ei jakanut tietoja pommista Englannin kanssa,
Se aloitettiin erikseen molemmissa maissa, mutta yhdistettiin. Engalantilaiset olivat käytännön työssä pidemmällä, mutta Oppenheimer lienee ollut paras teoreetikko.
Työhön kyllä osallistui englantilaisia (kuten muunkinmaalaisia) tiedemiehiä, mutta Englannin
valtion kanssa USA ei halunnut tietoja jakaa.
Ei siinä mielessä, että sitä pommia olisi Englannissa tehty. USA halusi sen projektin itselleen. Englannin ryhmässä oli englantilaisia, saksalaisia ja tanskanlainen Niels Bohr. USA:ssa oli omia, unkarilaisia (tarnssilvamnialaisia, joka kuuluui Unkraille 40- luvun alussa,Teller ja Szilard,joilla oli sitten tärkeä rooli vetypommin kehittämises- sä), saksalaisia, italialaisia, puolalaisia, sveitsiläisiä. USA:lla oli myös yhteys Rans- kaan, sikäslisiä atomimiehiäjohti poliittisesti akateemikko ja kardinaali
Eugéne Tisserant, joka liikkui poliittisesti USA:n ja Vapaan Ranskan asioilla, ja jonka myös Suomen Vatikaanin-suurlähettiläs Gripenberg neuvotteli USA:N kanssa Suomen irtautumisesta sodasta.
2) pelättiin että Saksa ehtii ensin ja 3) ei ollut mitään varmuutta, milloin pommi valmistuu, toimiiko se ylipäätään ja milloin niitä saadaan riittävästi käyttöön.
Joten miten tieto atomipommin mahdollisuudesta muka vaikutti Englannin päätökseen syyskuussa 1939?
Teoriani mukaan se jämäköitti sitä suuresti. Vanhat sodankäynnin aksioomat eivät päteneet, kuten mm. sodanjulistuksessa Saksalle Puolan takia ilmeni.
Tässä ei riitä pelkkä "teoria", vaan asian täytyy löytyä lähteistä. Kyseessähän ei ole itsestään selvä taustaoletus, jota ei tarvitse mainita, koska kaikki sen tuntevat, vaan uusi asia.
Ei tämä nyt valla uusi ole, mutta ei kovin laajasti esillä pidetty, kaikkein vähiten Suomessa.
Mutta jos muistat esimerkiksi muistelmatiedoista, mitä tapahtui, kun Churchill odotti Nobelin rauhanpalkintoa muistelmistaan, kirjoitti ne sellaista silmällä pitäen? Hän sai niistä fiktiivisen kirjallisuuden Nobelin-palkinnon. Ruotsalaiset akateemikot tiesivät erittäin hyvin nämä atomiasiat.
Sitä paitsi, todellisessa historiassakaan atomipommin merkitys ei ollut sodankäynnissä suuri.
Ei aktuaalisesti. Sen vaikutus oli mörkövaikutusta.
USA oli jo aiemmin päättänyt, ettei se tee maihinnousua Japaniin, ja Japani taas ei päättänyt antautumisesta atomipommien takia vaan koska NL valtavine maa-armei- joineen liittyi sotaan (Lähde: Paul Ham: Hiroshima, Nagasaki.)
Mikäli Huuskan skenaario olisi toteutunut, Hitler ja Stalin olisivat ensin onnistuneet tappamaan vielä enemmän kuin todellisessa historiassa tekivät. Sitten atomipommien käyttö Europassa oli mustannut USA:n maineen. Demokratian rakentaminen olisi ollut vaikeampaa ellei mahdotonta, varsinkin kun (vastavoiman puuttuessa) Marshall-apua ei olisi tarvinnut antaa.
Saksaan on erittäin vaikata tulla pelkästään idästä. On kaksi reittiä, Itämeren ran- taa ja Karpaattien juurta, jotka voidaan linnooittaa, kuten oli ennen sotaalin tehty, mutta Skasa pääsi ohittamaan linnoitukset kieroudella tarjoamalla aluetta NL:lle, joka ei uskaltanut olla purkamatta vanhan rajan linoituksia, jotta Aatu ei olsi tien- nyt, että valmistaudutaan kuitenkin koko ajan hyökkäykseen. Välissä on läpipääse-mätöntä suota (paitsi NL:n amfibiopanssareille, jotka kuitenkin olivat aika pieniä).
Mitä tulee Euroopan poliittisiin järjestelmiin, niin Liittoutuneilla oli sopimus, että ensinnäkin fasistiset puolueet joukot hajotetaan ja kriminalisoidaan, ja toisaalta kussakin tulevassa miehtetyssä maassa sallitaan (ainakin) yksi kunkin pääliittou-tuneen (NL, Englanti, Ranska USA) vaatima puolue. Englantilaset rikkoivat sopi- muksen Sakan armeijan hajottamisesta alueellaan, ja rupseivat maksamaan sille palkkaa Englannin valtion kassasta. Sen jälkeen NL kiisti ensin Puolan osalta sopimuksen puolueista ja monipuoluevaaleista.
Ilman muuta Normandian maihinnousu oli ehdottomasti paras ja rationaalisin toimenpide, ja lisäksi hyvin onnistunut toimi tuosta tilanteesta eteenpäin.