Jani Hakkarainen, Talvisota oli mahdollista välttää (IL, 30.12.2017)
...
Hakkarainen tuo esille myös sen, että silloisella poliittisella johdolla ei ollut tietoja joita meillä nyt on:Uusimman historiantutkimuksen mukaan ainakaan ensimmäinen neuvottelukierros Suomen ja Neuvostoliiton välillä ei ollut pelkkää näytelmää, jonka tarkoitus oli peittää Stalinin jo ennalta tekemä päätös valloittaa Suomi. Mitään dokumenttia ei ensinnäkään tunneta, joka osoittaisi, että neuvostojohto olisi tehnyt päätöksen ennen neuvotteluja. Päinvastoin, tunnetut asiakirjat osoittavat, että päätös tehtiin kahden ensimmäisen neuvottelukierroksen välissä.
Politbyroon arkistossa on sisäinen ohje Neuvostoliiton neuvottelijoille, joka on päivätty 14.10.1939. Siinä ei ole pienintäkään mainintaa Suomen valloittamisesta tai edes sodan aloittamisesta piilotavoitteena. Muistiossa sanotaan suomennettuna seuraavasti:
Neuvostoliiton tärkeimpänä huolena neuvotteluissa Suomen hallituksen kanssa ovat kaksi seikkaa: a) Leningradin turvallisuuden varmistaminen, ja b) varmuus siitä, että Suomi pysyy jatkossa vakaasti ystävällismielisissä suhteissa Neuvostoliiton kanssa.
Ensimmäisissä neuvotteluissa Neuvostoliitto esittikin Suomelle aluevaihtokauppaa. Suomi olisi saanut alueita Itä-Karjalasta. Suomi olisi luovuttanut Neuvostoliitolle Hangon ja Suomenlahden ulkosaaret. Karjalan kannaksella rajaa olisi siirretty selvästi lähemmäksi Viipuria. Neuvostoliitto olisi saanut siellä tärkeän Koiviston sataman haltuunsa.
Neuvostoliittolaiset ja suomalaiset asiakirjat tukevat yhtenäisesti sitä käsitystä, että neuvostojohdon tavoitteena ensimmäisissä neuvotteluissa oli tilanteen rauhanomainen kehitys. Neuvostojohto hyväksyi Suomen vastaisen sodan suunnitelma vasta 29.10.1939. Suunnitelma ja päätös hyökkäyksestä tehtiin hyvin nopeasti, suorastaan hätäisesti. Neuvostojohto teki siis ensimmäisistä neuvotteluista pikaisen päätöksen hyökätä Suomen kimppuun.
Tätä ei muuksi muuta se tosiseikka, että puna-armeijassa ensimmäinen yksityiskohtainen sotasuunnitelma Suomen-sotaa varten tehtiin jo maalis-huhtikuun taitteessa 1939. Kyseessä ei ollut neuvostojohdon, viime kädessä Stalinin päätös sodan aloittamisesta Suomea vastaan.
Tämän todistusaineiston perusteella onkin helppo yhtyä kansainvälisen politiikan emeritusprofessorin Osmo Apusen ja tutkijan Corinna Wolffin päätelmään:
Sotaa ei ehkä olisi voitu tyystin välttää, mutta sen uhkaa olisi hyvinkin voitu tuonnemmaksi suostumalla silloin Stalinin aluevaatimuksiin Kannaksella.
Oli siis mahdollista välttää talvisota, kun paino on sanalla talvi. Nykytiedon valossa Neuvostojohto olisi ainakin vielä vuonna 1939 tyytynyt Suomen alueluovutuksiin. Talvella ei olisi sodittu. Niinhän tapahtui myös Baltian maiden kohdalla. Neuvostoliitto valloitti ne vasta kesällä 1940. Kesällä on aina parempi hyökätä kuin talvella.
Jani Hakkarainen, Talvisota oli mahdollista välttää (IL, 30.12.2017)Sen sijaan on hyvin vaikea nähdä, että Suomi olisi onnistunut välttämään sotatantereeksi joutumisen toisessa maailmansodassa. Vaikka Neuvostoliitto olisi tyytynyt Baltian maiden valloittamiseen ja Suomen alueluovutuksiin, viimeistään Saksa olisi hyökännyt ainakin Lapin kautta Neuvostoliiton kimppuun kesällä 1941. Mitä luultavammin taisteluita olisi käyty myös Suomenlahden saarilla ja rannikolla.
Väitteestäni ei seuraakaan, että Suomen hallitus olisi ollut myös vastuussa talvisodasta. Me arvioimme mennyttä paremmilla tiedoilla kuin he. Heillä ei ollut tietoa neuvostojohdon perimmäisistä tavoitteista.
Alueluovutukset olisivat myös heikentäneet Suomen puolustuksellista asemaa. Puna-armeija olisi ollut valmiiksi Hangossa, Suomenlahden saarilla, Koiviston satamassa ja muutenkin lähempänä Viipuria Kannaksella.