Pro gradu kuukautissiteistä 1900-luvun alkupuolen Suomessa

[Jyrki Ilva]

Linnunkiikut ja kallen kaulukset

Seuraava Helsingin yliopistossa hyväksytty pro gradu -työ on
nyt luettavissa E-thesis-palvelussa:

Annukka Sohlman: Linnunkiikut ja kallen kaulukset. Kotitekoiset
kuukautissiteet 1900-luvun alkupuolen Suomessa
(käyttäytymistieteellinen tiedekunta, kotitalous- ja käsityötieteen laitos)
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071208

Opinnäytteen tiivistelmä:

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kotitekoiset
kuukautissiteet olivat 1900-luvun alkupuolen Suomessa. Tutkimuksessa
tarkasteltiin siteiden valmistamista ja niihin käytettyjä tekniikoita ja
materiaaleja. Lisäksi tutkittiin siteiden käyttämiseen ja huoltoon liittyviä
seikkoja. Kuukautissuojien historiasta on tehty tutkimuksia Ruotsissa,
Saksassa ja Yhdysvalloissa, mutta mikään niistä ei ole keskittynyt
kotitekoisiin siteisiin. Naiseuteen ja kuukautisiin liittyviä tutkimuksia
on sen sijaan tehty paljon. Monessa kuukautisaiheisessa tutkimuksessa
kotitekoiset siteet mainitaan vain ohimennen. 1900-luvun vaihteessa
kuukautissiteitä ei vielä käytetty Suomessa yleisesti. 1940-lukuun
mennessä siteiden käyttö oli levinnyt jo kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.
Kotitekoisia siteitä käytettiin jopa 1960-luvulle asti. Tehdasvalmisteiset,
kertakäyttöiset siteet alkoivat yleistyä Suomessa 1930-luvulta alkaen,
ja niihin siirryttiin vaiheittain.

Tutkimuksen aineistona oli yhdeksän teemahaastattelua, kolme
arkistokyselyä, terveydenhoito- ja elämänohjekirjoja vuosilta
1893–1943 sekä autenttisia kuukautissiteitä, sidevöitä ja muita
kuukautisiin liittyviä esineitä. Haastatellut naiset olivat syntyneet
vuosina 1915–1939. Tutkimuksen tekemisessä ja aineiston analy-
soinnissa käytettiin narratiivista lähestymistapaa. Haastattelu- ja
arkistoaineistoja tarkasteltiin muistitietotutkimuksen periaatteiden
mukaisesti. Tutkimuskirjallisuus koostuu monen eri tieteenalan
julkaisuista. Tässä tutkimuksessa painottuu laaja primaariaineisto.
Naisten käyttämistä siteistä valmistettiin haastateltujen kuvailujen
perusteella rekonstruktiot.

Kotitekoisista siteistä oli Suomessa lukemattomia variaatioita.
Yleisimmin käytettiin virkattuja ja käsin tai neulekoneella neulottuja
siteitä. Lisäksi siteitä ommeltiin kankaasta tai vanhoista liinavaatteista.
Siteet tehtiin joko itse tai saatiin valmiina sukulaisnaisilta. Siteen-
tekotaito levisi naiselta naiselle, sillä ohjeita ei juuri ollut saatavilla.
Siteet olivat suurimmillaan 54 cm pitkiä ja 13 cm leveitä. Malli oli
yleensä suorakulmio, joka kapeni päistään kolmioiksi. Päissä oli
napinläpi tai silmu kiinnitystä varten. Side kiinnitettiin joko side-
vyöhön tai alusliivissä oleviin nappeihin. Virkatuissa ja neulotuissa
siteissä kerroksia oli yhdestä kolmeen, kangassiteissä kerroksia
oli usein enemmänkin. Siteen väliin saatettiin lisätä selstoffia eli
selluloosavanua tai kankaanpaloja imukykyä lisäämään. Kokemukset
itsetehtyjen siteiden käyttömukavuudesta vaihtelivat. Virkattuja ja
kankaisia siteitä pidettiin hankaavina, neulottuja puolestaan pehmeinä
ja miellyttävinä. Siteiden peseminen käsin ja keittäminen lipeässä oli
työlästä, ja siksi kertakäyttösiteiden tulo toikin helpotusta arkeen.

Kotitekoiset siteet olivat ainutlaatuista käsityökulttuuria ja kansan-
perinnettä. Käsintehdyt siteet olivat yksi arkisimpia käsityötuotteita,
ja ne kuuluivat jokaisen naisen elämään. Siitä huolimatta siteet
pysyivät hyvin huomaamattomana asiana. Sidevariaatioiden
runsaaseen määrään vaikuttivat kuukautisasioista vaikeneminen ja
siteenteko-ohjeiden puuttuminen. Variaatioiden määrää selittää
myös jokaiselle käsityötuotteelle ominainen yksilöllisyys. Suomessa
kotitekoiset kuukautissiteet olivat käytössä vielä verrattain myöhään.
Siihen vaikuttivat sota- ja pula-aika, ostositeiden huono saatavuus
ja se, että Suomi oli pitkälle 1900-luvulle maatalousmaa, jonne uudet
ilmiöt levisivät hitaasti. Kotitekoinen kuukautisside oli naisten salainen
käsityö, joka oli melkein pakko osata tehdä itse.