Keskustelu vuonna Matti Rossin vuonna 1975 Unkarin kirjailijaliitolle lähettämästä ns. ilmiantokirjeestä käynnistyy uudestaan aika ajoin. Viimeksi kirje nousi esille kun Matti Rossi palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla. Kirje julkaistiin alun perin Tiedonantaja-lehdessä 18.7. 1975. Kirjeen katsottiin ilmiantaneen totalitaarisessa valtiossa eläneen kirjailijan Dénes Kissin tämän neuvostovastaisista puheista ja saattaneen hänet vaaraan. Agricola-Suomen historiaverkko on nyt julkaissut kirjeen verkkosivuillaan: Selvyyden vuoksi. Matti Rossin kirje Unkarin kirjailijaliitolle 11.4. 1975
Kirjeessä kirjailija Matti Rossin paljastaa Unkarin kirjailijaliitolle mm:
"Keskustelun kuluessa tuli muiden aiheiden joukossa puhe myös sodasta, Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sodasta.Esitin näkemykseni niin sanotusta talvisodasta, kytkin sen sitä seuranneisiin tapahtumiin ja painotin, että kahta sotaamme on pidettävä yhtenä ja samana sotana ja että tragedian pohjimmaiset syyt kasvavat fasisimin noususta Euroopassa. Silloin hra Kiss kysyi tarkoitinko fasismilla myös "itäistä fasismia"
”Kunnioitettakoon mielipiteen vapautta. Mutta se joka kutsuu Neuvostoliittoa fasistiseksi ja imperialistiseksi ei esitä mielipidettä. Väite on valhe missä tahansa ja tässä maassa se on provokaatio.”
Suomen Kuvalehdelle vuonna 1997 antamassaan haastattelussa Dénes Kiss arvioi, että Matti Rossin ilmianto asetti hänet vakavaan vaaraan. "Unkarilaiselle kirjailijalle neuvostofasismista puhuminen vuonna 1975 saattoi olla suorastaan hänen olemassaoloaan koskeva kysymys."
Kiss joutui seitsemän kuukautta kestäneisiin tiukkoihin kuulusteluihin, joita hän kuvaili Suomen Kuvalehdessä 50/1997: "Kirjani eivät voineet ilmestyä, olin julkaisukiellossa, ja joskaan en sitä juuri näyttänyt, pelkäsin lakkaamatta hirvittävästi, mihin suuntaan kohtaloni ratkeaa."
Matti Rossi ei ole aiheesta montaa haastattelua antanut. Tässä Kulttuurivihkojen jutussa hän esittää oman kantansa:
Selvyyden vuoksi. Matti Rossin kirje Unkarin kirjailijaliitolle 11.4. 1975[b]Kulttuurivihkot 4–5/2005[/b] kirjoitti:Aleksi Ahtola: Ritari Siniparran vieraana (Katkelma tekstistä)
Unkarilainen rapsodia
Vuonna 1975 teit virheen, Siniparta. Lähetit Unkarin kirjailijaliitolle kirjeen, jossa moitit Suomessa vierailleen kirjailija Denés Kissin puheita, tämä kun oli rinnastanut sosialismin ja fasismin nimittäen edellistä punaiseksi ja jälkimmäistä mustaksi fasismiksi. Tämän seurauksena Kiss joutui eroamaan Unkarin kirjailijaliitosta ja puoleksi vuodeksi ruumiillisiin töihin. Miten kommentoit?
”Olet disinformaation uhri”, Rossi sanoo lauhkeasti.
”Ensinnäkään Kiss ei joutunut eroamaan Unkarin kirjailijaliitosta, toiseksi häntä ei pantu puoleksi vuodeksi ruumiillisiin töihin. Ja kolmanneksi kaikki muutkin median pallottelemat toinen toistaan hurjemmat huhut hänen rangaistuksistaan olivat valheita, jotka keksittiin Budapestissa ja pantiin levitykseen Suomessa.
Tässä levityksessä auttoi joukko suomalaisia kirjailijoita, jotka eivät ole välittäneet ilmoittautua.” ”Minun kirjeestäni voi jokainen ajatella mitä haluaa, mutta jokaisella on oikeus tietää totuus. Koko totuus. Faktat. Huhut Kissin rangaistuksista ammuttiin alas jo kesällä 1975. Suomen Kirjailijaliitto julisti minut valehtelijaksi. Olin valehtelija aina vuoteen 2000, jolloin Kiss, kirjailija Robert Alftanin pyynnöstä, lähetti Alftanille tapahtumista oman selvityksensä julkaistavaksi Suomen Kuvalehdessä. Alftan toimitti selvityksen kopion minulle. Selvitystä ei julkaistu, koska se olisi virallisesti pudottanut pohjan valheilta. Se osoittaa valheeksi Suomen Kirjailijaliiton silloisen johtokunnan väitteen, ettei Kiss ollut puhunut niin kuin minä olin häntä siteerannut.”
”Selvityksessään Kiss vahvistaa puhuneensa juuri niin. Hän vahvistaa myös sen, mikä oli tiedetty jo vuodesta 1975, että minkäänlaisia sanktioita ei ollut seurannut vaan koko juttu oli painettu villaisella. Mitään periaatteellista keskustelua ei Unkarissa käyty. Suomessa käyty keskustelu oli kuin minun ja koiralauman vuoropuhelua.”
”Mutta vielä vuonna 2003 kirjailija Pirkko Saisio herätti henkiin joitakin valittuja valheita näytelmässään Baikalin lapset, jonka KOM-teatteri esitti ja media sulki suosioonsa. Saisiolle avautui markkinarako, joka pian poiki hänelle Finlandia-palkinnon, ei taiteellisista ansioista vaan poliittisesta opportunismista. Ja Saisio tietää sen.”
Entä miten koet Ilkka Kylävaaran Taistolaisuuden mustan kirjan ja muun keskustelun taistolaisuudesta?
”Keskustelun?” Rossi naurahtaa ironisesti. ”Se on avutonta kommunistijahtia, jossa jahtaajat kärkkyvät palkintoja. On kiinnostavaa seurata mitä kukin saa. Suuressa taskussa on paljon jaettavaa. Aulikki Oksanen kuvaa verrattomassa satiirissaan Piispa Henrikin sormi mustat listat, takinkääntäjät, tunnustajat, katujat ja flagellantit, jotka ruoskivat itsensä ja muut. Kylävaara-ressukasta voin vain todeta, että jolle on lusikalla annettu, siltä ei voi kauhalla ottaa. Kommunistijahdissa vaaditaan meidän aikanamme enemmän tietoa, taitoa ja tyyliä kuin 1930- luvulla.
Jahtaajien taustapiruista Jutta Zilliacus tuo mieleen paroni von Münch hausenin itsestään soivan metsästystorven. Ben Zyskowicz taas on vakiinnuttanut asemansa julkisuudessa hieman infantiilina mutta seksiin menevänä ekshibitionistina, joka kehuu saavansa orgasmin joka kerran kun Sinikka Sokka päästää suustaan taistelulaulun.” ”Uruguaylainen kollegani Mario Benedetti sanoi kerran flagellanttien parveilusta: ’Takinkäännön markkinoilla katumus ei ole vahvinta valuuttaa. Mitä enemmän sitä tarjotaan, sitä nopeampi on sen inflaatio.’”
”Kun ajattelen tuon operetin kuoroa, Helsingin Sanomien toimittajia, ja Erkon Pimeyden Ytimestä pursuavaa antikommunistista mölyä, tulee mieleen Mark Twainin kuolematon juttu raitiovaunujen älyttömästä rahastajarallista ’Punch, brothers, punch’, joka kerran kuultuna kaivautuu kuulijan korviin kuin punkki.”
Teksti on katkelma artikkelista: Aleksi Ahtola: Ritari Siniparran vieraana.
Koko artikkeli on saatavilla täältä:
Kulttuurivihkot 4–5/2005 (pdf-tiedosto)
http://www.kulttuurivihkot.fi/
(Agricola–Suomen historiaverkko)
