Fänrik Stål
J.L. Runebergin runoteos Fänrik Ståls Sägner ilmestyi kirjakauppoihin joulukuussa. Ensimmäisenä päivänä kirjaa myytiin 300 kappaletta. Toisen suurteoksen Kalevalan painosta vuodelta 1835 oli vieläkin jäljellä. Runeberg sen sijaan suunnittelee jo jatko-osaa.
Teos herätti suurta isänmaallista innostusta. Jo keväällä ylioppilaiden Floran päivän juhlassa oli laulettu ensi kertaa Vårt land, Runebergin kirjan ensimmäinen runo. Saksalaiseen kansansävelmään pohjautuvan sävelen oli kirjoittanut Friedrich Pacius.
Vaikka ylioppilaat olivatkin suomenmielisiä, he puhuivat, lauloivat ja kirjoittivat runonsa ruotsiksi.
Vänrikin tarinat sisälsivät runoja suomalaisesta luonnosta, kuten Maammeruno, sekä varsinkin runoja suomalaisesta luonteesta. Kokoelmassa kuvattiin Suomen sotaa 1808-1809. Sotasankareista upseerit esiintyivät runoissa omalla nimellään, mm. maineikkaat päälliköt Sandels, von Döbeln ja Adlercreutz. Sen sijaan kansanomaiset hahmot kuten Sven Dufva, Hannu Munter ja Lotta Svärd, olivat runoilijan puhdasta mielikuvitusta.
Runeberg antoi runoissaan selityksen myös sodalle: se ei ollut onneton tappio vaan suomalaiset ja ruotsalaiset taistelivat urhoollisesti oman maansa ja hyvän asian puolesta. Isänmaa oli arvokas asia, mitä moni suomalainen ei ollut aikaisemmin osannut ajatella.1