Suomen asiain komitea

Huhtikuussa perustettiin uudelleen ns. Suomen asiain komitea. Se oli lakkautettu vuonna 1826. Viraston tehtävä oli toimia neuvoa-antavana ja valmistelevana elimenä, kun Suomen asioita esiteltiin hallitsijalle. Tavallaan se oli "Suomen asioiden ministeriö", jota johti ministerivaltiosihteeri. Hän ei ollut kuitenkaan muiden ministerien tapaan Venäjän hallituksen jäsen. Komitea vahvisti Suomen asioiden valmistelua ja korosti suuriruhtinaskunnan hallinnollista omalaatuisuutta. Viraston suomenkielinen nimi oli vielä vakiintumaton. Perustamisjulistuksen otsakkeessa puhuttiin "yhden toimikunnan asettamisesta Suomen asioita varten Suomen Isoruhtinanmaan Waltasihtieri-ammattiin".

Komitean perusteluina esitettiin sekä huoli suomalaisten alamaisten oikeuksista että asioiden kunnollisesta valmistelusta:

Julistus yhden toimikunnan asettamisesta Suomen asioita warten Suomen Isoruhtinanmaan Waltasihtieriammattiin. 27.3./8.4.1857.

Komitea merkitsi toisaalta sitä, että asioiden valmistelu siirtyi aikaisempaa enemmän Helsingistä Pietariin, siis senaatilta valtiosihteerille:

"... että Meillä valtioistuinta liki, paitsi Suomen Ministeri-Waltasihtieriä, myöskin on muutamia muita maakunnan lainsääntöjen ja lainkäytöksen suhteen, sekä sen toimituspuolesta ja taloushallinnollisesta hallituksesta oppineita miehiä."

Aloite komiteasta oli ministerivaltiosihteeri Armfeltin, joka halusi tuekseen vahvemman viraston hoitamaan yhä suurempaa asiamäärää.

Toimikunnan tehtävät määriteltiin ja rajattiin seuraavasti:

• 1 –§ . Mainittu toimikunta tutkii kaikki ne jutut ja asiat, jotka Meidän Armollisen sääntömme mukaan, Ministeri-Waltasihtieriltä jätetään toimikunnan mietittäväksi.
• 2 –§. Toimikunnalla ei ole oikeutta lopullisesti päättää mitään asioita, vaan pitää hänen lauseensa Meidän Armollisen tarkastuksemme alle annettaman.

Toimikuntaan kuuluivat vakinaisina jäseninä sen päämies eli ministerivaltiosihteeri itse ja adjointti eli tämän apulainen. Kolme muuta jäsentä valittiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Yhden nimitti hallitsija itse ja kaksi muuta nimitettiin kenraalikuvernöörin ja senaatin ehdotuksen mukaan. Komitean määräaikaisten jäsenten tuli olla senaattoreita, kuvernöörejä tai muita "maakunnan ylhäisempiä virkamiehiä". Ollessaan komitean jäseniä he pitivät vanhat virkansa ja palkkaetunsa. Jos heillä ei ollut muuta virkaa tai vuosipalkka oli alle 6.000 hopearuplaa, heille maksettiin erotus. Palkka oli hyvä, sillä varakas kauppias ansaitsi vuodessa 1.000 ruplaa ja tehtaan työntekijä 100 ruplaa.

Komitean asettaminen ei muuttanut valtiosihteerin tehtäviä ja asemaa. Tehtävässä jatkoi itseoikeutetusti Alexander Armfelt, joka oli ollut sen palveluksessa jo vuodesta 1832, vuodesta 1842 alkaen nykyisessä virassaan.Ministerivaltiosihteerin apulaiseksi nimitettiin Emil Stjernvall-Walleen.Hän kuului jo taustansa perusteella maan virkamiesylimystöön. Hän oli entisen prokuraattorin ja edelleen tärkeissä tehtävissä olevan Carl Johan Walleenin ottopoika ja hovipiireissä tunnetun Aurora Karamzinin veli. Hänen varhain kuollut isänsä oli Viipurin läänin maaherra ja äitinsä Turun ja Porin läänin maaherran von Willebrandtin tytär. Stjernvall-Walleen oli myös uuden hallitsijan suosikki, sillä Venäjän armeijassa uransa aloittanut Stjernvall oli toiminut pitkään yliopiston kanslerin sihteerinä. Kanslerina oli ollut itse perintöruhtinas Aleksander.