Suomalaiset lehdet

Suomenkielistä kirjallisuutta koskeneet erityisrajoitukset kumottiin 27. helmikuuta. Sensuuria ei poistettu, mutta suomen kielellä sai taas julkaista muutakin kuin taloudellista ja hartauskirjallisuutta. Kieltoa oli vuonna 1850 perusteltu sillä, että suomenkielinen rahvas saattoi ymmärtää väärin ne yhteiskunnalliset kysymykset, joista sivistyneet yhä halukkaammin tekivät yleisiä keskustelun aiheita. Todellinen syy oli vuoden 1848 vallankumousten herättämä pelko. Kielto oli käytännössä kumottu jo vuonna 1854, jolloin suomenkieliset julkaisut tulivat saman tarkastuksen alaisiksi kuin muutkin julkaisut. Edelleen kaikki julkaisut on asetettava ennakkotarkastukseen.

Suomessa julkaistiin 17 sanomalehteä, joista kahdeksan oli suomenkielisiä. Lehtien levikit olivat muutamasta sadasta kahteen tuhanteen. Lehtien kokonaislevikki oli noin 22.000. Siitä aikakauslehtien osuus oli lähes puolet. Sanomalehdistä suurilevikkisin oli Helsingfors Tidningar (2.400). Pari vuotta kärjessä ollut virallinen lehti menetti asemansa ja merkittävin suomenkielinen lehti oli Suometar. Liberaalein maan lehdistä oli Wiborg.

Sensuurin lieventäminen auttoi suomalaisia lehtiä. Niiden osuus kokonaislevikistä oli 38 prosenttia. Kansalle ei saanut tarjota vahingollista luettavaa, mutta missään ei määrätty, mitä sellainen oli. Lukijoita saatiin yhä enemmän maaseudulta.¹