Runoja

Kullervo

Nurmijärveläinen kyläräätälin poika, ylioppilas Aleksis Stenvall sai 150 hopearuplan palkinnon näytelmästään Kullervo. Tuomaristo moitti teoksen liian arkipäiväistä kieltä. Kirjoittaja käytti teoksessa nimeä Kivi.

Fänrik Stål

Runebergin runoteoksesta tuli myyntiin toinen osa: Fänrik Ståls sägner II. Ensimmäinen osa ilmestyi 1848. Kun kaupat avattiin 14. joulukuuta, ihmisiä oli jo odottamassa kirjaa. Sitä myytiin kahdessa päivässä 1.200 kappaletta. Menestys oli loistava.–­ Kalevalan ensimmäistä 500 kappaleen painosta ei ollut vieläkään myyty loppuun.

Runeberg kuvasi "tarinoissa" Suomen sodan 1808-1809 tapahtumia. Ne oli esitetty vanhan vänrikin kertomina ja monien todellisten henkilöiden nimillä. Runebergin tärkein lähde ei kuitenkaan ollut suulliset kertomukset, vaan G. Montgomeryn kirjoittama sotakuvaus. Runebergistä oli tullut jo kansallisrunoilija, jolle kerättiin kansalaislahjana rahaa hänen täyttäessään 50 vuotta. Ylioppilaat olivat ottaneet runon Vårt land omaksi "kansallislaulukseen".

Muita runoteksia

A. Oksasen Säkeniä, J.J. Wecksellin Valda ungdomsdikter ja Julius Krohnin Mansikoita ja Mustikoita II. Hän käytti runoilijanimeä Suonio.

Porilaisten marssi

Vahvistettu ylioppilaskvartetti teki jo toisen kerran konserttikiertueen maaseudulle kootakseen rahoja ylioppilastaloa varten. Ensimmäinen tehtiin kaksi vuotta sitten, jolloin kierrettiin lähes koko maa. Ohjelmassa oli nyt mm. uusi ja vaikuttava marssi, Fredrik Paciuksen säveltämä ja Runebergin sanoittama Porilaisten marssi. Sen ensiesitys oli ollut vappuna. Teksti ilmestyi erikseen vasta joulukuussa, kun julkaistiin Runebergin Fänrik Ståls sägner II.

Mistä niitä saa?

Runoja saattoi Suomessa ostaa tätä nykyä kaikissa kaupungeissa, sillä kaikissa oli kirjakauppa. Maalle ne kulkeutuivat herrasväen kaupunkimatkojen mukana ja lahjoina. Niitä saattoi lukea myös niissä 150:ssä kansalle perustetetussa kirjastossa, joita papit ja muut sivistyneet olivat perustaneet. Tänä vuona perustettiin Helsinkiin maan ensimmäinen kaupunginkirjasto.

Runoja ja lauluja julkaistiin myös arkkeina, joita viisumyyjät kauppasivat halpaan hintaan. Arkkiviisut olivat etupäässä kansanomaisia tarinoita tai sellaisten suomennoksia.Ylivoimaisesti eniten luettuja kirjoja kansan parissa olivat Raamattu ja hartauskirjat.