Venäjän vallan alla
Kaksi komiteaa, joiden tehtäväksi oli annettu selvittää mahdollisia muutoksia maan korkeimpaan hallintoon, jätti esityksensä. Niissä todettiin valtiomuodosta, että Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän keisarikuntaa ja erottamattomasti yhdistetty keisarin valtaan. Silti ehdotuksella haluttiin korostaa, että Suomea hallittiin sen omien lakien mukaan ja maan hallintoa piti nykyaikaistaa. Tärkein uudistus oli ehdotus uudeksi valtiopäiväjärjestykseksi.
Magnus v. Wright, Koristelu perintöruhtinaan vihkiäisjuhlaan Helsingin yliopistossa 1865. Kuva: Museovirasto.
Keisarivallan symbolit olivat osa suomalaista arkea. Magnus von Wright teki koristelun kruununperillisen vihkiäisten kunniaksi yliopistolla pidettyyn juhlaan. Tämä avioitui Tanskan prinsessan kanssa.
Attentaatti
Venäläinen nihilistisen opiskelijaliikkeen jäsen Karakosov yritti murhata Aleksanteri II:n Pietarissa huhtikuussa. Tämän johdosta poliisitoimia kiristettiin ja Pietarissa alettiin pelätä myös suomalaista separatismia. Näin asian näki Kenraalikuvernööri Rokassovski, mutta hän ei saanut hallitsijan tukea ja joutui itse vaikeuksiin ja erosi.
Venäjän kieli
3. joulukuuta säädettiin, että tuomioistuinten ja viranomaisten on otettava vastaan niiden Suomessa olevien alamaisten venäjänkielisiä asiakirjoja, joiden äidinkieli on venäjä. Viranomaiset velvoitettiin kääntämään tällaiset asiakirjat.
Venäjän lippu
9. toukokuuta annettiin ohjeet siitä miten suomalainen, joka osti laivan ulkomailla, sai oikeuden kantaa Venäjän lippua. Luvan tähän antoi Venäjän konsuli, jolle piti toimittaa kauppakirjat ja tiedot laivasta sekä todistus siitä, että kyseisellä henkilöllä oli oikeus laivanvarustukseen Suomessa. Konsuli toimitti asiakirjat Suomeen kenraalikuvernöörin kansliaan. Jos laiva ei määräajan kuluessa saapunut Suomeen "kansastuttamista" varten, se menetti oikeuden purjehtia Venäjän lipun alla ja oli siten lainsuojaton.
Aleksander ja Dagmar
25. lokakuuta ilmoitettiin, että hallitsija oli erinomaisella ihastuksella ja täydellisellä hyväksymisellä vahvistanut poikansa, perintöruhtinas Aleksanderin kihlauksen Tanskan kuninkaan tyttären prinsessa Dagmarin kanssa. Dagmar oli samalla antautunut "meidän oikeauskoiseen oppiimme ja saanut pyhän voitelun". Hänen nimensä oli vastedes Maria Feodorovna.
Armahdus
9. marraskuuta Aleksander ja Dagmar vihittiin ja tämän johdosta julistettiin armahdus "tehdäksemme tämän riemullisen tapauksen muistettavaksi niiltäkin alamaisiltamme, jotka ovat rikkoneet kansakunnallista järjestystä ja asetusta vastaan". Suomessa armahdus koski maasta luvatta lähteneitä, sotilaskarkureita, muita pienempiä rikoksia ja verorästejä, jos ne olivat alle 2.400 mk. Seuraavana sunnuntaina Suomen kirkoissa pidettiin keisarillisen naimisen johdosta kiitosjumalanpalveus, jossa luettiin rukous kiitokseksi vihkimisestä.