Viljapula

Viljatilanne oli Suomessa epävarma jo useana vuonna ennen pahinta katoa 1867. Vajausta paikattiin yhä enemmän tuonnilla, joka oli vapautettu kaikista tulleista. Viime vuonna tuotiin 1,1 miljoonaa hehtolitraa eli vähemmän kuin esimerkiksi vuosina 1862 ja 1865, jolloin kato oli pieni verrattuna viime vuoteen. Käytettäväksi jäi viljaa 170 litraa henkeä kohti. Se oli niin vähän, että paikoin väestö kärsi tautien ohella vakavasta aliravitsemuksesta. Uusi sato oli kohtuullisen hyvä ja kun viljaa myös tuotiin yhtä paljon kuin viime vuonna, syksyllä oli käytettävissä jo 300 litraa asukasta kohti. Ennen syksyä lisäravintoa saatiin lihasta, perunasta, ja kalasta siellä, missä näitä oli saatavilla. Viimeinen vara oli pettuleipä, jonka käyttöön nälkäisiä neuvottiin.

Eräät varakkaat henkilöt tuottivat Suomeen viljaa omaan laskuunsa ja myivät sitä eteenpäin. Tampereen tehtaalaiset pelasti tehtaanisäntä von Nottbeck. Kun viljaa ei muutoin saanut, hän tuotti sitä itse Pietarista. Se maksoi yhtiölle 50.000 markkaa, mutta summa saatiin ainakin osin takaisin, kun työläiset maksoivat jauhovelkansa. Työntekijöiden määrää jopa lisättiin ja tuotanto kasvoi, vaikka myynti laski. Kun Nottbeckin pyynnöt saada apua ulkomailta eivät tuottaneet mitään, isännöitsijä Uhde kirjoitti:

"Rikkaat lordit ja pörssimatadorit ovat mielummin menettäneet tuhansia puntia kilpa-ajoissa kuin suoneet apuansa nälkään kuoleville suomalaisille."