Kyynelten kylvö

Rukouspäiväjulistus tälle vuodelle annettiin poikkeuksellisesti vasta tammikuussa. Alamaisille selitettiin, että nyt oli totisen katumuksen paikka, jos talven murheista aiottiin selvitä. Lopuksi luvattiin, että touko tulee vielä kasvamaan, ja jos ei syötävä vilja, niin ainakin "kyynelten kylvöstä kasvaa ijankaikkisen elämän touko".

Julistus päättyi luottavaisesti:

"Rakkaat alamaiset! Jumalan sanan aarreaitasta, jossa on niin runsaasti virvoitusta ja lohdutusta, ovat teidän isänne löytäneet kärsivällisyyttä ja voimaa niiden monenkaltaisten kärsimysten kantamiseen, jotka niin useasti ovat rasittaneet Suomenmaata."

Vuoden lopulla senaatti palasi kovan vuoden kokemuksiin tulevan vuoden rukouspäivän julistuksessa. Senaatti muistutti, että Jumala kyllä kuulee köyhäin halauksen:

"Hän, joka kääntää ihmisten sydämet niin kuin vesipurot, taivutti parempivaraiset kanssaihmiset, sekä omassa että ulkomaassa, rientämään nälkäisten avuksi, ja runsaita lahjoja virtasi sekä läheltä että kaukaa, niin että, vaikka tuhansiakin... tauteihin ja puutoksiin nääntyi, niin pelastettiin kuitenkin satoja tuhansia kuolemasta."

Kaiken lisäksi "laupeuden Isä... ojensi taasen kesän tullessa armiaan kätensä hedelmättömäin peltovainioiden ylitse" ja siunasi maan "mukavilla ilmoilla".