Rautateillä

Voitonjako

Hallitsija määräsi, että Venäjän riikinrahastolle maksettaisiin kolmasosa puhtaasta voitosta, jonka Riihimäen–­ Pietarin rataosuus tuottaisi. Tämä oli korvaus siitä, että Venäjän valtio rahoitti huomattavan osan radan rakentamisesta, vaikka rata jäikin Suomen valtion haltuun. Suomen rautatielaitos hoiti radan ja sen maksut myös Venäjän puoleisella osuudella.

Laina

Valtio lunasti ennenaikaisesti toisen miljoonan markan erän lainavelkaseteleitä rautatielainasta, joka oli otettu vuonna 1869.

Ohjesääntö

Valtion rautateille annettiin liikenneohjesääntö ja taksa, joka tuli voimaan toukokuun alusta. Ohjesäännön 1. pykälän mukaan "oikeus sijaan rautatiejunassa saadaan piletin lunastamisella puhdasta rahamaksua vastaan jokaisessa pysähdyspaikassa löytyvästä pilettikonttorista".

"Matkustaja, joka tavataan junassa ilman pilettiä olevana, on velvollinen suorittamaan kaksinkertaisen maksun...", määrättiin 9. pykälässä. Ohjeet matkustamisesta olivat muutoinkin varsin pikkutarkasti laaditut ja niissä varauduttiin erilaisiin riidanaiheisiin, kuten matkustajan iän arvoimiseen.

Johtosääntö

Toukokuussa annettiin Johtosääntö Valtionrautateiden hallitukselle ja hoidolle Suomenmaassa sekä sen kanssa palkkasääntö. Rautateiden toimintaa johti Tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus ja sen alainen rautatiepäällikkö. Tämän apulainen, jolla oli asemapaikka Pietarissa, vastasi keisarikunnan puolella olevasta rataosuudesta. Hallinto jakaantui neljään osastoon, jotka olivat toimitusosasto, liikenneosasto, insinööriosasto ja koneosasto. Rautatienpäällikön vuosipalkka oli lisineen 8.500 markkaa, insinöörin 5.000 markkaa, sihteerin 3.500 markkaa, välskärin 700 markkaa ja vahtimestarin 700 markkaa.

Kääntösilta

Viipurissa olevalle rautateiden kääntösillalle annettiin myös ohjesääntö. Sillan avasi aina siltavahti, jonka "pitää nöyrästi ja kohteliaasti oleman yleisölle apuna kaikessa, mikä hänen virkatoimeensa kuuluu". Jos laiva rikkoi sääntöjä, kapteeni maksoi sakot Viipurin asemapäällikölle ennen kuin laiva sai jatkaa matkaansa.

Milloin junantulo ei sitä estänyt, silta oli avoinna purjehdusta varten sen alkamisesta elokuun 15. päivään kaikkina vuorokauden aikoina paitsi sunnuntai- ja pyhäaamuina klo 8-11. Syksyllä silta oli auki Saimaan kanavan jäätymiseen asti niin pitkän aikaa kuin päivänvaloa riitti.