Rahaa ja viljapulaa
Sota lamautti Suomen talouselämän. Ulkomaankauppa loppui lähes kokonaan ja liikkuminen vaikeutui. Suuressa osassa maata olot olivat levottomat. Sotilasosastot liikkuivat paljon, tallasivat peltoja ja ottivat ruokaa väkisin, jos muutoin ei annettu.
Venäläiset ottivat armeijansa tarpeisiin paljon tarvikkeita ja tarvitsivat ajomiehiä. He maksoivat pakko-otot joko Venäjän tai Ruotsin rahalla. Talonpojat saivat näin rahaa ehkä tavallista enemmän, mutta viljan puutteesta he eivät selvinneet rahalla.
Suomalaisia. C.P. Elfströmin piirros. Museovirasto 2364:6..
Pakko-ottojen ja pohjoisen huonon sadon vuoksi viljapulaa oli koko maassa ja hinnat nousivat. Huono tilanne havaittiin kesällä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Nälkä uhkasi maan pohjoisosia. Pitäjänkokouksissa valitettiin puutetta ja pyydettiin apua. Sodan vuoksi sitä oli vaikea järjestää. Vasta joulukuussa, kun venäläiset olivat nimittäneet G.M. Sprengtportenin Suomen kenraalikuvernööriksi, apua saatiin. Venäläiset katsoivat, että oli heidän etunsa mukaista auttaa väestöä, koska se viime kädessä helpottaisi maan valloitusta. Kenraali Buxhoevden antoikin jo heinäkuussa määräyksen avun lähettämisestä pohjoiseen, jonne armeija oli vasta matkalla.
Venäläisten joukkojen ylipäällikkö kreivi Buxhoevden kiinnitti hallitsijan huomion pian siihen taloudelliseen merkitykseen, joka Suomella saattoi olla Venäjälle. Hän korosti erityisesti Suomen metsien, laivanrakennustoiminnan ja rautateollisuuden merkitystä.
Suomen talousseura jatkoi tavanomaista neuvontaansa ja julkaisi Almanakan liitteenä kirjoituksen Neuwo Maanmiehille kuinga hywää Woita pitä walmistettaman. Voin vienti loppui sodan vuoksi kuitenkin kokonaan.
Eteläisessä Suomessa vuodentulo oli lähellä normaalia, mutta sodan aiheuttaman kulutuksen kasvu nosti viljan hintaa. Sota myös häiritsi kylvöjä jonkin verran.