Turkin sota

Venäjä julisti 24. huhtikuuta sodan Turkkia vastaan. Venäjän kannalta asia näytti yksinkertaiselta: Turkki uhkasi paitsi Venäjää koko Eurooppaa ja kristinuskoa. Tosiasiassa Venäjällä ei hyväksytty sotaa yksimielisesti. Sitä ajoi erityisesti maan panslavistinen liike. Kun sota alkoi, se herätti sekä Venäjällä että Suomessa isänmaallista innostusta.

Sotajulistus eli Armollinen Ilmoitus Venäjän sotajoukkojen samoomisesta Turkinmaahan julkaistiin ja kuulutettiin Suomessa huhtikuun lopulla. Siinä Aleksanteri II vakuutti, miten pitkään hän pyrki saamaan aikaan ratkaisun Balkanin kristittyjen elämän turvaamiseksi. Kun Turkki hylkäsi sovintoehdot, sota oli pakko aloittaa.

Satiirinen Euroopan kartta, aiheena Balkanin kriisi, painettu Augsburgissa 1877. Museovirasto.

Suomalaiset hyväksyivät hallitsijan perustelut sodan aloittemiselle. Uusi Suometar kirjoitti:

"Ei ole koskaan mikään ruhtinas paljastanut miekkaansa parempaa ja oikeampaa asiaa varten kuin se, jonka hyväksi Aleksanteri II on kutsunut kansansa taisteluun." Lehden mukaan turkkilaiset edustivat "sokeaa itsepintaisuutta" ja "ääretöntä röyhkeyttä".

Valtiopäivillä rovasti J.I. Bergh totesi 4. toukokuuta, että Venäjä puolusti "valtakunnan kunniaa ja uskonveljien vapautumista tyranniuden ikeestä". Samaa korosti talonpoikien sääty.

Yhteinen asia

Säädyt myönsivät keisarinnan käyttöön miljoona markkaa sodassa sairastuneiden tai haavoittuneiden hoitoon. Rahoilla varustettiin sotasairaala rintamalle. Esitystä kannattivat kaikki säädyt, mutta Åbo Underrättelser -lehti uskalsi kuitenkin kirjoittaa, että valtiopäivien ei pitäisi tehdä muita kuin oman maan etuja koskevia päätöksiä. "Lahjoitus toiselle kansalle" meni lehden mielestä valtiopäivien tehtävän ulkopuolelle. Varat sotilassairaalalle menivät viime vuonna perustetun yhdistyksen kautta. Sen säännöt vahvistettiin tämän vuoden maaliskuussa. Johdossa olivat suomalaiset aateliset.

Upseereita

Monet suomalaiset upseerit taistelivat Venäjän armeijan riveissä. Johan Casimir Ehrnrooth oli käynyt Haminan kadettikoulun ja siirtynyt vuonna 1850 sotapalvelukseen Venäjälle. Turkin sodassa hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. C.F.A. Langhoff oli myös Haminan kasvatti ja otti sotaan osaa Ismailovin kaartissa. Suomen kaartia johtivat kotimaiset upseerit G.E. Ramsay ja V. Procopé, jotka olivat luoneet uransa Venäjällä.