Kultakanta
Elokuussa annetulla julistuksella Suomen Pankki määrättiin siirtymään kultakantaan tulevan vuoden alusta alkaen. Samalla annettiin uusi rahalaki ja asetus tarpeellisista muutoksista Suomen Pankin ohjesääntöön. Tämä tarkoitti, että Suomen rahana oli edelleen markka, mutta sen arvo oli vastedes määrätty kullassa.Vuonna 1860, kun suuriruhtinaskunta sai ensi kerran oman rahan, markan arvo määrättiin hopeassa niin, että markka oli neljäsosa hopearuplan arvosta. Sitä ennen merkittävä rahauudistus oli tehty vuonna 1840, kun Ruotsin raha poistettiin vihdoin liikkeestä.
Arkikäyttöön kultarahoja ei tullut, sillä maksut hoidettiin kuten ennenkin seteleillä ja vähäarvoisilla kolikoilla.Kultakantaan siirtyminen johtui yleiseurooppalaisesta rahanarvon laskusta, kun hopean määrä lisääntyi nopeasti. Useat maat, mm. Saksa, Ranska ja Ruotsi sitoivat rahansa kultaan. Asiaa pohti Suomessa komitea, joka päätyi esittämään kultakantaa, vaikka Venäjä pysyi edelleen hopeakannassa.
Valtiopäivät ja hallitsija hyväksyivät lain ja markan arvoksi määrättiin sama kuin oli Ranskan frangin. Näin markka myös irrotettiin ruplan arvosta eli Suomi sai todella oman rahayksikön.Venäjä ei voinut siirtyä kultakantaan, koska käynnissä oleva Turkin sota sekoitti maan rahaolot.