Kritiikkiä
Leino
Kirjallinen vuosi oli vilkas. Kasimir Leino aloitti teoksella Runokokeita, johon sisätyi runo Sääliä sekin
Tehtahassa istuu kyyryssänsäOrpo-poika nuori työtä tehden.
Köykistyi jo työssä hento selkä,
Riutumahan alkoi rinta raukka.
Tuota nähdä ei voi yhteiskunta,
Säälin tunteet ylivallan saavat:
Laki laaditahan tuosta uusi,
Pojat nuoret joka työstä kielsi.
Talvipakkaisessa orpo kulki
Laihan kuihtuneena kerjäellen,
Kunnes näljissänsä tielle nääntyi –
Ihmissäälistä tuo raukka kuoli!
Canth
Minna Canthin näytelmä Työmiehen perhe herätti edelleen keskustelua. Sen pääosan esitti Ida Aalberg. Tänä vuonna ilmestyivät uudet, vielä rajummat teokset Hanna ja Köyhää kansaa. Ne kertoivat säätyläisperheen onnettoman vaimon kohtalosta ja työmiehen perheen kovasta elämästä työttömyyden kurimuksessa. Kummassakin kertomuksessa näytettiin elämän nurja puoli, sen väkivalta, köyhyys, likaisuus, toivottomuus ja apeus, jolta sivistyneet niin mielellään sulkivat silmänsä.