Onni ja oikeus

Senaatin antama rukouspäiväjulistus alkoi vertauksella kansojen onnesta. Suomen pienellä kansalla oli myös paikkansa maailmassa. Julistus rakensi mielikuvaa Suomesta, joka oli yhä selvemmin astumassa kansakuntien joukkoon. Kirkollisasioista vastaava senaattori oli G.Z. Yrjö-Koskinen.

"Ei ole kaikille maailman kansoille sallittu istua suurten neuvotteluissa, mutta jokaisen kansan, olkoonpa se voimakas tahi vähäinen ja halpa, on määränä Jumalan sille antamien voimain mukaan edistää totuuden ja vanhurskauden voittoa maan päällä, Jumalan valtakunnan toteutumista. Ja se kansa, joka tässä Jumalan tahtoa noudattaa, siten myöskin saavuttaa oman onnensa..."

Myös toisenlaisia mielipiteitä esitettiin. Tampereella julkaistiin Tampereen Sanomia -lehdessä työväenyhdistyksen liitettä Kansalainen. Siinä kirjoitettiin:

"Mutta mikähän on enemmän oikeudentuntoa loukkaavampaa kuin että jotkut harvat mässäävät ylellisyydessä ja se työväki, joiden käsillä, hiellä ja vaivalla sekä terveyden menettämisellä nämä äärettömät rikkaudet ovat kerätyt, nääntyvät kurjuudessa sekä saavat vaan sen verran vaivan näöstään osakseen mitä välttämättömästi tarvitsee koneen, heidän ruumiinsa, elossa pysymiseen." ((Työväen oloja koskevista seikoista, Tampereen Sanomat 26.10.1887.))

Kirjoittaja esitti, että laki määräisi jakamaan osan yritysten voitosta työntekijöille. Se olisi tuonut hyvän lisän.