Työolot
Tehdastyöväen työolot synnyttivät yhä enemmän keskustelua. Ensin asiaan kiinnitti huomiota sivistyneistö, jonka mielestä turvaton ja raskas työ oli este työväestön sivistysharrastuksille. Myös hallitus paneutui ongelmaan, ja tänä vuonna asetettiin työväenvakuutuskomitea ja tehtiin tutkimuksia.
Tampereen työväenyhdistys teki kyselyn tehtaalaisten ongelmista. Raportin mukaan työntekijät "hartaasti toivovat suojeluslakia työtapaturmia vastaan". Suurimpana ongelmana pidettiin kuitenkin ulkomaalaisten mestareiden mielivaltaa. Vakavia tapaturmia sattui Tampereen tehtaissa vuosittain noin kymmenen. Se oli suhteellisen vähän verrattuna työntekijöiden määrään, joka oli lähes 4.000.
Finlayson & Co. Kuva vuodelta 1884. Museovirasto.
Tamperelainen Aamulehti käsitteli työkysymystä useasti. Eräs kirjoittaja esitti, että työaikaa lyhentämällä päästäisiin "eroon köyhästä ja kurjasta suvusta" joka oli "kuormana itsellensä ja isänmaalle". Kirjoittaja tarkoitti, että teollisuus saattoi rappeuttaa koko kansakunnan ruumiillisen terveyden. Terveet ja siveellisen työntekijät olivat koko kansantalouden voitto.
Tampereen Työväenyhdistys vaati 10 tunnin työpäivää sillä perusteella, että näin työntekijä saisi suuremman osuuden työnsä arvosta:
"Tämä voitto tulee nyt työmiehen osaksi siinä muodossa, että hän voipi itselleen hankkia tietoja ja sivistystä, tarvitsematta olla aivan täydelleen työn orjana".
Samalla asialla oli Wiipurin Sanomat. Otsakkeella Työmiehen mietteitä kirjoitettiin, että nykyinen sahaustyö oli " ihmiselämän lyhentämistä". Miksi suuret yhtiöt eivät käyttäneet hyväksi uusia keinoja, vaan pakottivat miehet kovaan työhön talvellakin. Kirjoittajan mielestä oli itsestää selvää, että näin miehet menettivät terveytensä.
Finlaysonin tehdas Tampereella oli maan suurin ja voitollisin. Omistajan vaimo, rouva von Nottbeck, kuoli tänä vuonna. Tehty perukirja kertoi, että perheen omaisuus ilman tehdasta oli 5,8 miljoonaa markkaa.