Muita aiheita...
Voita Englantiin
Nya Pressen-lehti kirjoitti Suomen voinviennistä Englantiin elokuussa. Sen mukaan suomalaiset menestyivät hyvin. Siksi oli outoa, että Tanskassa esitettiin jälleen, että suomalaisten pitäisi liittoutua heidän kanssaan ja myydän voinsa Englantiin Tanskan kautta. Suomalainen voi oli halvempaa kuin tanskalainen ja siksi nämä pelkäsivät hintakilpailua. Toisaalta tanskalaiset voittivat suomalaiset laadussa. Suuri osa voista kirnuttiin edelleen kotona. Se kelpasi kotimaahan ja Pietariin, mutta ei länsimarkkinoille. Voita vietiin ulkomaille tänä vuonna ennätykselliset 8,2 miljoonaa kiloa.
Jättilaina
Valtio otti uusia, alempikorkoisia lainoja, joilla lunastettiin aikaisempia lainoja. Ne oli otettu rautateiden ja kanavien rakentamiseen ja Viipurin läänin lahjoitusmaiden lunastamiseen. Näihin kuuluivat 1874 ja 1881 otetut isot obligaatiolainat, joiden kaupan välitti Rothchild & Söhne. Uusi laina otettiin konsortiolta, johon kuului em. pankin lisäksi kaksi muuta saksalaista pankkia. Laina otettiin Saksan markoissa. Summa oli 42 miljoonaa Suomen markkaa, korko neljä prosenttia ja laina-aika enintään 60 vuotta. Vuotuinen lyhennys oli 1,6 miljoonaa markkaa. Obligaatiot lunastettiin arpomalla.
Juutalaiset
Viime vuonna annetun passiasetuksen mukaan juutalaiset saivat olla maassa niin kauan kuin läänin kuvernööri katsoi sopivaksi. He saivat tulla vain matkailijana. Heitä oli silti asettunut maahan mm. sen perusteella, että entiset Venäjän armeijan sotilaat saivat jäädä maahan. Heistä tai heidän jälkkäisistään tuli kauppiaita ja käsityöläisiä. Tätä ammattia he saivat harjoittaa sen kaupungin alueella, jossa asuivat. Tänä vuonna senaatti määräsi, että juutalaisten kauppiaiden on lunastettava kuuden kuukauden ololippu, jonka nojalla he saavat olla maassa ja harjoittaa pienimuotoista kauppaa. Juutalaisten oikeudet olivat esillä useilla valtiopäivillä – tuloksetta.
Suomi
Maahan perustettiin toinen yleinen henkivakuutusyhtiö. Se sai nimen Suomi kuvaamaan yhtiön kansallismielisiä tavoitteita. Perustajat olivat pankinjohtaja Waldemar Eneberg, professorit E.G. Palmen. Konrad Hällsten, Anders Donner ja D. Donner sekä senaatin translaattori A. Almberg. Yhtiön tarkoitus oli "antaa vakuutuksia yhdelle tai useammalle hengelle". Osakepääoma oli miljoona markkaa. Korkein vakuutussumma sai olla 20.000 markkaa. Sen jälkeen kun vakuutettuja oli yli 2.000, summa voitiin nostaa aina 40.000 markkaan. Senaatti vahvisti yhtiöjärjestyksen joulukuussa, mutta toiminnan aloitus jäi tulevaan vuoteen.
Suomen Pankki
Keskuspankin ohjesääntöä muutettiin: liikkeessä olevien setelien määrä sai olla korkeintaan 30 miljoonaa markkaa enemmän kuin pankin metallinen arvoaine yhteensä tekee. Kantarahaston tuli olla 10 miljoonaa markkaa ja myös reservirahasto tuli nostaa samaan summaan. Setelinanto-oikeus nousi tästä syystä 84,5 miljoonaan. Siitä oli käytetty 67,4 miljonaa markkaa. Tästä oli liikkeessä olevia seteleitä 55,3 mmk. Suomen Pankki oli rahapolitiikan osalta itsenäinen. Suomen markka oli sidottu kultaan, vaikka Venäjän rupla oli sidottu hopeaan.
Tavaraleima
Tavaran myyminen väärällä nimellä oli paikoin yleistä, varsinkin Venäjällä. Helmikuussa annettiin asetus tavaraleimojen suojelemisesta. Valmistaja sai yksinoikeuden tavaraleimaansa eli tavaramerkkiin kymmeneksi vuodeksi rekisteröimällä sen. Tämän jälkeen yksinoikeus jatkui, jos rekisteröinti uudistettiin. Tavaraleimassa ei saanut olla hyvää järjestystä tai siveellisyyttä loukkaavaa kuvaa, eikä virallisia aiheita kuten vaakunoita. Lain tarkoitus oli suojella valmistajia nimen väärinkäytöltä.
Kulutusosuuskunta
Suomeen syntyi ensimmäinen kulutusosuuskunta, kun Helsingissä pidettiin 24. maaliskuuta Helsingfors Allmänna Konsumtionsföreningenin perustava kokous. Sen laittoi alkuun Borgströmin tupakkatehtaan työväki.
Verouudistuksia
Vuonna 1886 säädetty maavero tuli voimaan. Koska maksutavasta oli epätietoisuutta, senaatti päätti, että vuonna 1847 annetun määräyksen mukaisesti maaverosta sai maksaa rahana enintään 2/3 ja loppu oli maksettava jyvinä. Maaveroa oli uudistettu jo puoli vuosisataa. Sen reaaliarvo oli laskenut oleellisesti.
Valtion virkamiehet maksoivat yhden prosentin rahapalkastaan ylimääräistä veroa sotilasrahastolle.
Tehtaat vapautettiin maksamasta kihlakunnantuomarille käräjäkappoja sitten kun nykyinen tuomari eroaa virastaan. Tuomarien palkka vaihteli paikkakunnan vaurauden mukaan.
Tullit
Kirjoille, jotka painettiin Suomessa, mutta sidottiin tai jälkipainettiin ulkomaille, määrättiin tuontitulli. Se oli 2-3 markkaa kilolta. Suomesta Venäjälle vietävän kemiallisen selluloosan tulli oli 25 kultakopeekkaa puudalta, eli noin kuusi penniä kilolta. Tästä päätti aina Keisarikunnan valtiokonselji.
Myllyt
Valtio alkoi myöntää edullisia lainoja myllyteollisuuden edistämiseksi. Lainaa sai myllyjen rakentamiseen ja tuotaville koneille myönnettiin vapaus tullista. Ala oli taantumassa, koska yhä enemmän viljaa tuotiin ulkomailta jo valmiiksi jauhettuna.
Palkkaedut
Jos sotaväki hajotettiin ja virkamiehet sen vuoksi erotettiin, heille maksettiin puolet aikaisemmista palkkaeduista, kunnes heidät otettiin virkaan takaisin.
Senaatti päätti maksaa tuomareille lisäpalkkaa valtion varoista, jos tulot paikallisista veroista jäivät pieniksi.
Tunnukset
Uuden lain mukaan kymmenen markan setelin etukuvassa oli valtakunnan vaakuna ja Suomen vaakuna sen keskikilvessä. Takana oli Suomen vaakuna kuusenoksien ympäröiminä. Takana oli pohjakuvina "teollisuutta, maanviljelystä ja taidetta osoittavat vertauskuvat". Seteliin kirjoitettiin ruotsiksi, suomeksi ja venäjäksi: "Suomenmaan rahalaitoksen kantana on kulta, ainoana arvomittana".
Jokaisella suomalaisella laivalla piti olla nimi ja kotipaikka merkittynä laivan perään ja kumpaankin kylkeen. Tonnimäärä sekä suuriruhtinaallinen kruunu ja merkki FS piti olla leikattuna tai poltettuna suurluukun karmiin.