Suomen lait

Suomen laillisesta asemasta suhteessa keisarikuntaan oli kaksi vastakkaista käsitystä. Suomalaiset oikeusoppineet olivat vähitellen omaksuneet kannan ja alkaneet ajatella, että suuriruhtinaskunta oli Venäjästä erillinen valtio. Tämä oli taas venäläisille ja keisarille itselleen aivan outo ajatus. Aleksanteri III ihmetteli miksi senaatti vastusti esityksiä raha-, tulli- ja postilaitosten yhdenmukaistamista. Se oli suuntaus kaikkialla, mm. Saksassa, ja kaikkien yhteinen etu:

"Olen läpikäynyt kaikki nämä esittelynootit ja hämmästynyt, onko siis kysymys Venäjän valtakunnan osasta vai ulkomaisesta valtiosta. Mikä Venäjä siis lopultakin on, kuuluuko se Suomeen vai onko se Suomen osa...?"

Samanlaista ihmettelyä harrastettiin venäläisissä lehdissä. Miten Pietarin kyljessä saattoi olla lääni, jossa ei kelvannut Venäjän raha ja postimerkit. Tämän saivat todeta ne monet ylhäiset, joilla oli huvila Karjalan kannaksella.

Suomen perustuslakien kodifiointikomitea kokoontui 27. lokakuuta kenraalikuvernöörin johdolla. Siinä oli myös venäläisiä jäseniä. Komitea ei saanut erimielisyyksien vuoksi mitään aikaan ja lopetti työnsä marraskuussa. Viime vuonna annetun uuden rikoslain voimaan astumista lykättiin kolmella vuodella. Venäjän viranomaisten mukaan valtiollisia rikoksia koskevia kohtia oli muutettava.

Julkinen väittely Suomen asemasta jatkui. Moskovskija Vedomosti-lehti julkaisi kirjoituksen, jossa kiiteltiin K.F. Ordinin kirjaa, jossa oli viimeinkin tuotu selvyyttä siihen sekasotkuun, jonka suomalaiset olivat aiheuttaneet omilla tulkinnoillaan suuriruhtinaskunnan perustuslaeista.

Suomalaiselta puolelta Ordinin viime vuonna ilmestyneeseen teokseen otti kantaa professori J.R. Danielsson. Hän julkaisi vastinekirjan Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan. Siinä toistettiin ajatus, että Porvoossa vuonna 1809 oli tehty valtioliitto. Kirja käännettiin useille kielille. Sen myynti Venäjällä kuitenkin kiellettiin. Kirjaa yritettiin ujuttaa keisarille ulkomaisten sukulaisten kautta. Myös Leo Mechelin julkaisi tänä vuonna uuden teoksen: taistelukirjan Står Finlands rätt i strid med Rysslands fördel?. Se käännettiin myös venäjäksi.

Ulkomailla suomalaisten menestys oli ristiriitainen. Venäjän viholliset olivat mielissään separatismin merkeistä. Vastuunalaisissa piireissä huomattiin toinenkin puoli asiasta. Suomalaiset riitelivät keskenään paljon enemmän ja Venäjän vastainen joukko oli melkoisen pieni älymystön osa.

Maan ylimmät virkamiehet olivat osa venäläistä hallintokoneistoa. Heidän oli vaikea vastustaa valtakunnallista näkökulmaa. Varsinkin uusi kenraalikuvernööri Heiden oli tarmokas mies "nykyaikaistamaan" myös Suomea.