Suomen asema

Venäjän keisarihuoneen jäseniä Langinkosken kalastusmajalla, joka rakennettiin 1888. Takarivissä toinen vas. on Aleksanteri III vierellään keisarinna Maria Feodorovna. Kuva: Museovirasto
Senaatti teki lakiehdotuksen otsikolla Yhteeenveto Suomen suuririhtinaskuntaa koskevasta perustuslaista. Sen johdannossa mainittiin erikseen mm. "Suomen suuriruhtinaskunnan valtaistuin" ja että säädyt edustivat valtiopäivillä "Suomen kansaa".
Kenraalikuvernööri ei hyväksynyt tällaisia ilmaisuja eikä viittauksia "Suomen kansaan". Hänen mukaansa Suomen suuriruhtinaskunta olivat ne läänit, jotka oli aikaan yhdistetty Suomen suuriruhtinaskuntana osaksi Venäjän keisarikuntaa. Suomalaisen ja venäläisen näkemyksen perusero oli ajatus Suomen valtiosta, oliko sellaista olemassa vai ei. Asia jäi ratkaisemattomana tulevaisuuteen.
Lainvalmistelukuntaan perustettiin toinen osasto. Se sai tehtäväkseen koota ja uudistaa vanhinta Suomea koskevaa lainsäädäntöä, ei kuitenkaan perustuslakiasioita. Suomen lakien kodifiointihankkeet olivat pysähtyneet komiteoihin.
Aleksanteri III vietti mielellään lomaa Suomessa ja oli vakuuttunut, että lakiuudistukset olivat myös suomalaisten etu. Suomalaiset vetosivat häneen suoraan, jotta Venäjän ministerit eivät polkisi suomalaisten erityisasemaa.
–