Kuppa
Kuppatauti oli laajalle levinnyt ja se vei suuren osan sairaalapaikoista. Heitä oli hoidossa noin 3.000 henkeä. Kupan hoito elohopealla näytti tuottavan tuloksia. Se pysäytti taudin ja esti sen kehittymisen viimeiseen vaiheeseen, jossa elimistö vähitellen tuhoutuu.
Kuppataudin ehkäisemisessä pidettiin tärkeimpänä taudin kantajien saamista hoitoon. Lisäksi prostituoiduilla ja haureudesta epäillyillä naisilla tuli olla terveystodistus. Sellaisen antoi lääkäri. Tämä synnytti Suomeen ohjesääntöprostituution. Sen ansiosta tai muusta syystä kuppatauti vähentyikin: 1870-luvulla sairaita oli enemmän kuin kaksi tuhannesta, nyttemmin enää alle yksi tuhannesta.
Asetus kuppataudin vastustamisesta antoi poliisin ja muiden viranomaisten tehtäväksi taudin ehkäisemisen. Myös tönantajan tai talonomistan oli ilmoitettava ihmisistä, jotka levittivät tautia. Tautia sairastavan velvollisuus oli hakeutua hoitoon. Se, joka ei voinut todistaa itseään terveeksi, määrättiin tarkastukseen ja tarvittaessa hoitoon.
Julistus toimenpiteistä kuppatautia vastaan antoi tarkemmat ohjeet siitä, miten viranomaisten tuli toimia. Mm. haureuteen taipuvaisia oli valvottava tarkasti. Kiihottava esiintyminen oli kielletty. Toisaalta kuppatautista piti kohdella asiallisesti, eikä häntä saanut sekoittaa rikollisiin. Jotta asianomaiset saatiin hoitoon, hoito oli maksuton.