Osakeyhtiölaki

Uusi osakeyhtiölaki helpotti yhtiöiden perustamista ja vakavaraisuuden saavuttamista. Tosin osakeyhtiöitä oli aikaisemminkin. Niiden säännöt oli senaatti aina vahvistanut erikseen ja omistajat joutuivat sitoutumaan yhtiöön omilla varoillaan. Konkurssi oli siten aina myös henkilökohtainen onnettomuus ja yhtiö oli riippuvainen omistajiensa raha-asioista. Tästä oli hyvä esimerkki Tampereen Pellavatehtaan konkurssi vuonna 1866. Silloin oli voimassa osakeyhtiölaki vuodelta 1864.

Samalla kun säädettiin osakeyhtiölaki perustettiin kaupparekisteri. Jokainen yhtiö oli rekisteröitävä, sillä yhtiöitä oli valvottava keinottelun estämiseksi. Uuden lain mukaan yhtiö oli juridinen henkilö, eli se otti vastuun toimistaan. Se joka omisti yhtiön osakkeita, oli asianosainen vain omistamiensa osakkeiden osalta.

Laki sääteli yhtiöitä, eikä sellaisia voinut perustaa ilman vakuuksia. Yhtiön toiminnan oli oltava julkista, ja sen tilit oli tarkastettava joka vuosi. Jos yhtiö toimi laittomasti, se menetti toimilupansa. Yhtiö pystyi myymään osakkeitaan ja saamaan tällä tavoin lisää varoja. Osakkeet olivat arvopapereita, joita voi myydä edelleen. Päätösvaltaa käytti yhtiökokous ja äänimäärä oli osakkeiden määrän mukainen.