Vammaiset
Vuoden 1895 tapaturmalakiin liittyen annettiin määräykset siitä miten invaliditeettiaste lasketaan. Se vaikutti oleellisesti loukkaantuneen saamaan korvaukseen.
"Ruumiinvammaksi, joka tuottaa ainaisen täydellisen työkyvyttömyyden on luettava sellainen vamma, mikä on vaikuttanut tapaturman kohtaaman henkisiin tai ruumiillisiin voimiin tahi liikuntokykyyn niin, että hänelle sen kautta on käynyt kokonaan mahdottomaksi elättää itseään omalla työllään, kuten kadottaessaan molemmat kätensä tahi molemmat jalkansa taikka niiden vahingoittuessa siten, että ne kokonaan ovat menettäneet toimikykynsä..."
Sanalla invalidi tarkoitettiin henkilöä, joka oli kykenemätön työhön. Väestönlasku käytti nimitystä raajarikko ihmisistä, joilla oli vakava synnynnäinen tai myöhemmin saatu ruumiillinen puute. Heitä oli tämän mukaan noin 10.000 henkeä eli neljä prosenttia väestöstä. Yleinen "raajarikkoisuuden" aiheuttaja oli sairaus kuten lapsihalvaus tai tuberkuloosi, joka tuhosi niveliä. Sokeita oli väestönlaskun mukaan noin 3.700 henkeä, kuuromykkiä noin 2.700. Saman verran arvioitiin olevan "tylsämielisiä". Henkinen jälkeenjääneisyys oli tavallisesti synnynnäistä ja eri asia kuin mielisairaus. Mielisairaita oli väestönlaskussa löydetty noin 5.000.