Keskushallinto
Kenraalikuvernööri
Kenraalikuvernöörin ohjesääntö annettiin 12. helmikuuta. Näin päättyi jo pari vuotta jatkunut epäselvyys tämän asemasta suhteessa hallitsijaan ja hallituskonseljiin. Ohjesääntö rajoitti kenraalikuvernöörin valtaa. Vaikka kenraalikuvernööri oli hallituskonseljin puheenjohtaja, hän oli riippuvainen konseljin kollegiaalisesta päätöksestä. Hän saattoi vain esittää hallitsijan tietoon eriävän mielipiteensä.

Aleksanteri I:n allekirjoittama prokuraattorin ohjesääntö 31.1.(12.2.) 1812. Sen.tal.os. Ee 1 s. 262v. Kansallisarkisto.
Prokuraattori
Samalla kun hallitsija antoi kenraalikuvernöörin ohjesäännön, sellaisen sai myös prokuraattori. Tässäkin asiassa oli ollut erimielisyyksiä. Prokuraattorin valtaoikeudet määrättiin suppeammiksi kuin oli alunperin suunniteltu. Prokuraattori oli maassa ylin lainvalvoja, mutta hänelle ei annettu oikeutta puuttua hallituskonseljin työhön. Ensimmäinen prokuraattori oli oikeustieteen professori Matthias Calonius, joka vaikutti paljon nyt annettujen ohjesääntöjen muotoon.
Hallitus
Hallitusraatin eli hallituskonseljin kokoonpano muuttui. Eron saivat C.F. Rotkirch, E.E. Tulindberg ja H.C. Nordesvan. Uusiksi jäseniksi nimitettiin G.W. Ladau ja A.F. Palmfelt. Vanhoina jatkoivat H.K. Reuterskjöld, R.W. de Geer, G.E. von Haartman, K.J. Idman ja C.E. Mannerheim, joka ainoana oli ollut jäsenenä vuodesta 1809. Konseljiin nimitettiin miehiä, joilla oli jo korkea virka muissa valtion virastoissa.
Kollegiaalisen käsittelytavan vuoksi asioiden hoito konseljissa oli hidasta, ja pääosa sen toimista oli rutiinimaista erilaisten lupa-asioiden käsittelyä.
Armfelt
Suomen asioiden komitean puheenjohtaja G.M. Armfelt nimitettiin 3. huhtikuuta valtakunnanneuvoston jäseneksi. Suomen asioiden valmistelijana hänet rinnastettiin ministereihin. Samalla hänet korotettiin kreiviksi.
Huhtikuun lopulla hän lähti keisarin mukana tämän päämajaan Vilnaan. Sota Napoleonia vastaan oli alkamassa. Siksi monet Aleksanterin antamat määräykset oli allekirjoitettu Vilnassa.
Hän seurasi hallitsijaa myös Turkuun, missä tämä tapasi Ruotsin kruununprinssin.