Suomen asiain komitea
Suomen asiain komitea
Suomen asioiden hoitoa Pietarissa muutettiin samalla kun Viipurin kuvermentti yhdistettiin muuhun Suomeen. Marraskuun 6. päivä annettiin Suomen asiain komitean johtosääntö. Komitean tehtävänä oli valmistella Suomea koskevat asiat keisarin päätöksentekoa varten. Samalla lakkautettiin vuonna 1809 perustettu Suomen asioiden komissio, joka valmisteli sekä Viipurin kuvernementin että valloitetun Suomen asioita.
Kejsarillisen Majestetin Armollinen Instructioni eli Ojennus-Kirja, sille St. Pietarborisa Suomenmaan asiain tähden asetetulle Commissionille. Annettu St.Pietarborisa 6.11.1811. Kansallisarkisto.
Suomen asiain komitean ohjesääntö suomenkielisenä julistuksena.
Armfelt
Komitean perustaminen liittyi kiinteästi sen puheenjohtajan, G.M. Armfeltin henkilökohtaiseen toimintaan. Hänet määrättiin maaliskuussa poistumaan Ruotsista. Hän vannoi uskollisuudenvalan Aleksanteri I:lle 30. maaliskuuta ja matkusti Suomeen. Keisarin pyynnöstä hän matkusti edelleen Pietariin, ja sai tehtäväkseen Suomen asiain komitean suunnittelun.
Hallitsijan neuvonantajaksi ja suosikiksi päässyt Armfelt lupautui 12. kesäkuuta tulevan komitean puheenjohtajaksi, ja hän sai valita mieleisensä jäsenet komiteaan. Hän sai aikaan myös Viipurin kuvernementin yhdistämisen muuhun Suomeen.
Suomen hallinnon järjestelyn takana oli valtiosihteeri Speranski. Speranski perusteli Suomen hallintomallia sanomalla, että “Suomi on valtio, ei kuvernementtiâ€. Tällä hän tarkoitti Suomen erillistä valtiontaloutta, tullialuetta ja hallintokoneistoa, jota ei ollut tarkoituksenmukaista yhdistää venäläiseen. Toinen motiivi oli maan rauhoittaminen ja vahvistaminen uuden suursodan uhatessa. Myös Armfeltin suosiminen perustui tähän.
Jäsenet
Komiteaan kuului puheenjohtaja, valtiosihteeri ja kolme jäsentä. Jäseniksi tulivat laamanni C.J. Walleen, kenraalimajuri J.F. Aminoff ja laamanni J.W. Hisinger. Komitean toimitussihteeriksi nimitettiin L.G. von Haartman. Jäsenet nimitti hallitsija.
Armfelt syrjäytti komiteasta ennen Suomen sotaa Venäjälle siirtyneet. Vanhan ystävänsä J.F. Aminoffin lisäksi hän otti komiteaan nuoria kyvykkäitä lakimiehiä, joilla ei ollut vanhoja rasitteita. “Olen ajatellut, että me vanhat panisimme asiat käyntiin ja jättäisimme näyttämön, kunhan olemme saaneet taitavaa väkeä tilallemmeâ€, kirjoitti Armfelt Aminoffille.
Valtiosihteeri
Robert Henrik Rehbinder, joka oli ehtinyt juuri siirtyä hovioikeudenneuvokseksi Turkuun, nimitettiin valtiosihteeriksi Suomen asiain komiteaan. Esittely hallitsijalle siirtyi nyt Speranskilta Rehbinderille, joka oli Speranskin entinen "käsisihteeri".
Valtiosihteeri esitteli asiat hallitsijalle, mutta komitean puheenjohtajan tuli olla esittelyssä läsnä. G.M. Armfelt olikin vaikutusvaltaisempi kuin valtiosihteeri – olihan koko komitea nimenomaan Armfeltin luomus, ja luottamus perustui hänen ja hallitsijan läheiseen suhteeseen. Komitea työskenteli ruotsinkielellä, mutta pöytäkirjat käännettiin venäjäksi.1
Komitean kuriirit
Komitea päätti 29. marraskuuta hankkia käyttöönsä neljä kuriiria. Näistä kolmelle varattiin hevoset. Heidän tehtävänsä oli kuljettaa kirjeitä paitsi Pietarissa, myös Turun ja Pietarin välillä. Kuriirin univormuun kuului tummanvihreää kangasta oleva takki, harmaat housut, keltaiset espanjalaisesta kankaasta tehdyt liivit ja kolmikolkkahattu. Talvella kuriirin varustukseen kuului lammasnahkaturkki ja kesällä päällystakki.