Suomen kuningas
Hessenin prinssi Friedrich Karl. Kuva: Museovirasto.
Saksalainen sotalaiva Eteläsatamassa Helsingissä. Kuva: Museovirasto.
Majuri Ekström ja Viron armeijan ylipäällikkö Laidoner paraatissa Tallinnassa 30.12.1918. Kuva: Museovirasto 98216.
Senaatti antoi 11. kesäkuuta eduskunnalle valtiomuotoehdotuksen, jonka mukaan Suomesta tulisi perustuslaillinen monarkia.
Saksan lähettiläs ilmoitti 17. heinäkuuta virallisesti hallituksensa pitävän monarkkisen valtiomuodon voimaan saattamista Suomen ja Saksan etujen kannalta tarkoituksenmukaisimpana.
Eduskunnan puhemies ilmoitti samana päivänä, että hallitusmuotokysymyksen kolmas käsittely lykätään tuonnemmas.
Maalaisliiton eduskuntaryhmä vaati 18. heinäkuuta hallitusmuotoasiassa kansanäänestystä ja kehotti hallitusta toimittamaan uudet vaalit syksyllä.
Eduskunta kokoontui 5. elokuuta. Hallitusmuotoesitys lykättiin 7. elokuuta yli vaalien, koska ehdotus sen kiireelliseksi julistamisesta ei äänin 75-32 saanut 5/6:n enemmistöä.
Eduskunnan enemmistö antoi 9. elokuuta hallitukselle valtuudet ryhtyä tarpeellisiin valmistaviin toimenpiteisiin, jotta eduskunta voisi ryhtyä vuoden 1772 hallitusmuodon 38 –§:n mukaisesti kuninkaanvaaliin. Tasavaltalaiset julistivat tämän valtiokaappaukseksi.
Valtionhoitaja P.E. Svinhufvudin (salanimellä tilanomistaja Persson) johdolla lähti 18. elokuuta valtuuskunta Saksaan pyytämään keisari Wilhelmiltä tämän poikaa Oskaria Suomen kuninkaaksi.
Wilhelm II ilmoitti 26. elokuuta Svinhufvudille, ettei Preussin prinssi Oskar voinut tulla kysymykseen Suomen kuninkaana. Kieltävän vastauksen kuultuaan Svinhufvud kysyi olisiko keisarin lanko Hessenin prinssi Friedrich Karl käytettävissä.
Kun Friedrich Karl 10. syyskuuta ilmoitti suostuvansa Suomen kuninkaaksi, entisessä keisarillisessa linnassa Helsingissä alkoivat kuumeiset valmistelut. Valtiolinnainhoitaja esitti 16. syyskuuta huolestumisensa senaatin talousosaston puheenjohtajalle.
Valtio tilasi hovikelpoisen kalustuksen tulevaan kuninkaanlinnaan tavaratalo Stockmannilta. Stockmannin piirtämön esimies Harry Röneblom ja linnan sisustusta suunnitellut arkkitehti Gustaf Strengell hankkivat ulkomailta näyttävän kokoelman tyylihuonekaluja.
Taiteilija Eric O. Ehrström sai suunnitellakseen kuninkaan kruunun ja hoviväen virka-asut. Svinhufvud tapasi kuningasehdokkaan syyskuussa Tallinnassa. Friedrich Karlille lähetettiin korkeasti oppineet kotiopettajat kertomaan Suomen historiasta ja valtioelämästä, sekä auttamaan kieliopinnoissa.
Eduskunta kokoontui 26. syyskuuta ylimääräisille valtiopäiville. 8. lokakuuta hallitusmuotoesityksen kiireelliseksi julistamisen puolesta annettiin 74 ja vastaan 34 ääntä, joten määrävähemmistö esti hankkeen.
Eduskunta päätti seuraavana päivänä äänin 64–41 toimittaa kuninkaanvaalin. Frierich Karl valittiin Suomen kuninkaaksi vain muutama päivä sen jälkeen, kun sodassa luhistunut Saksa
oli pyytänyt rauhaa ja maassa vaadittiin keisarin eroa. Suurvaltain sota päättyi Saksan antautumiseen 11. marraskuuta. Samana päivänä keisari Wilhelm II pakeni maasta.
Saksan hävittyä sodan Suomen monarkistinen hallitus erosi, jotta suhteet länsivaltoihin saataisiin solmituksi. Jumaluusopin professori L.J. Ingman muodosti 27. marraskuuta uuden hallituksen.
Samana päivänä säädettiin, että senaattia nimitettäisiin valtioneuvostoksi ja sen toimituskuntia ministeriöiksi sekä prokuraattoriaoikeuskansleriksi. Talousosaston varapuheenjohtajasta tuli pääministeri.
Myös Suomen puoluekentässä tapahtui muutoksia. Suomalainen puolue ja Nuorsuomalainen puolue hajosivat tasavaltaiseksi Kansalliseksi edistyspuolueeksi ja monarkistiseksi Kansalliseksi kokoomuspuolueeksi.
Saksalaiset joukot poistuivat Suomesta 16. joulukuuta, jonka jälkeen englantilaiset ja ranskalaiset sotilastarkkailijat saapuivat Suomeen.
Eduskunta hyväksyi 19. joulukuuta P.E. Svinhufvudin luopumisen toimestaan ja valitsi valtionhoitajaksi C.G.E. Mannerheimin. Valtioneuvosto ilmoitti 28. joulukuuta Friedrich Karlin luopuneen Suomen kruunusta. Valtionhoitaja Mannerheim määräsi samana päivänä, että uudet eduskuntavaalit pidetään 1.3.1919.
Viro
Viron väliaikainen hallitus pyysi 28. marraskuuta Suomea lähettämään sotaväkeä avuksi maahan marssivia bolshevikkijoukkoja vastaan. Pyyntöön ei suostuttu. Bolshevikkien edetessä valkoinen Viro alkoi saada apua ulkomailta. Englannin laivasto esti Neuvosto-Venäjän maihinnoususuunnitelmat Tallinnaan ja antoi aseita virolaisille.
Suomen hallitus myönsi 11. joulukuuta luvan lähettää vapaajoukko Viroon ja sen värväyksen toimittamiseen julkisesti. Viron hallituksen ja suomalaisen avustustoimikunnan kesken allekirjoitettiin 23. joulukuuta sopimus 2.000 miehen vapaaehtoisjoukon lähettämisestä. Ensimmäinen suomalainen vapaaehtoiskomppania saapui 30. joulukuuta Tallinnaan.