Elintaso
Palkat
Rahan menetettyä arvonsa, oli mm. palkoista päätettävä uudelleen. Näin tehtiin myös valtiojohdon osalta. Tasavallan presidentin palkkio oli 150.000 mk vuodessa + 250.000 mk edustuskuluihin ja ilmainen asunto. Palkkio oli verovapaa. Valtioneuvoston jäsenten palkat olivat:
- – pääministeri 48.000 mk vuodessa,
- – muut ministerit 36.000 mk.
- Helsingin kunnallispormestari sai vuodessa 10.000 mk,
- kaupunginlääkäri 8.000 mk ja
- vahtimestari 2.800 mk.
Teollisuuden palkat olivat edelleen selvästi jäljessä vuoden 1914 tasosta ja työttömyys oli lisääntynyt sekin.
Vuokrasäännöstely
Laki huoneenvuokransäännöstelystä annettiin 12. syyskuuta.
Valtioneuvosto sai oikeuden määrätä– ylimmät vuokrat, – huoneiden enimmäismäärän, – vapaiden huoneiden käyttöönotosta, – huoneenvuokraolojen muusta järjestämisestä.
Laki korvasi 27.7.1918 annetun Elintarvelain (elintarveasiain järjestelystä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa) ao. kohdan.
Huoneenvuokralautakunta oli kaupunkien lisäksi perustettava niiden rajojen ulkopuolella oleviin esikaupunkeihin.
Lapset
Tampereelta kerrottiin, että
"erikoisen tuntuva on varsinkin riittävän vaatetuksen puute köyhistä kodeista olevien kansakoululasten keskuudessa, puute, jopa suorastaan hätä, jonka kuluneina vuosina kyllä on täytynyt pitää jokaisen avoimin silmin kulkevan kaupunkilaisen silmiin.
Tämä puute tuntuu pahimmin talviseen aikaan ja näkyy jo päällysvaatteissakin, mutta jos niitten useinkin risaisen pinnan alle voitaisiin kurkistaa, niin muuttuisi se monessa tapauksessa suorastaan säälittäväksi.
Siinä määrin on varsinkin riittävän alusvaatetuksen puute ollut havaittavissa, että joittenkin kansakoulujen johdossa olevien henkilöitten keskuudessa on pidetty välttämättömänä saada perustetuksi kokonaan uusi yksityinen yhdistys, joka ottaisi köyhien lasten alusvaatetuksen tehtäväkseen."
Vähävaraisten lasten avustusvaliokunta arveli noin tuhannen oppilaan tarvitsevan jalkineet, ja noin viisi prosenttia lapsista tarvitsi housuja, puseroja ja hameita.1