Koulu
Oppivelvollisuuslaki annettiin 15. huhtikuuta.Viime vuosikymmenellä eteläisen Suomen kouluikäisistä lapsista kansakoulua kävi kolme neljästä. Oulun läänissä kansakouluun pääsi silloin vain vajaa kolmannes kouluikäisistä.
Lain mukaan Suomen kansalaisten lapset olivat oppivelvolliset, mutta siitä olivat toistaiseksi vapautetut:
"lähimmästä kansakoulusta viittä kilometriä kauempana asuvat lapset niissä kunnissa, joiden keskimääräinen asukasluku neliökilometriä kohti ei nouse kolmeen sekä tylsämieliset lapset".
Samana päivänä annettiin laki kansakoululaitoksen kustannuksista, joista kunta vastasi. Kunta sai tietyin ehdoin valtiolta avustusta, jos se oli köyhä ja harvaan asuttu.
Vapaaherratar Iida Yrjö-Koskinen kirjoitti Kansakoululehdessä kotitalousopetuksen tärkeydestä:
"Kun esittää vaatimuksen pakollisesta talousopetuksesta on tavallinen vastaväite: kansakoulun tarkoitushan on antaa yleissivistystä oppilailleen tai ettei se ole mitään kulttuurityötä.
Kysymme: eikö kuulu yleissivistykseen tietää mitä se on jota suuhuni panen, mitä tämä ruoka sisältää, kuinka se parhaiten täyttää tarkoituksensa.
Eikö kuulu yleissivistykseen tietää kuinka on järjestettävä ja hoidettava se ainut paikka maailmassa, jossa vietän suurimman osan vuorokautta, jossa on pesäni.
Eikö kuulu yleissivistykseen tietää, mikä läheinen yhteys on keittiön ja perheen terveyden välillä, tietää että ehkä enimmät taudit johtuvat tavalla tai toisella dieti virheistä ja että moni tauti ruuan kautta parannetaan." ((Mervi Kaarninen: Nykyajan tytöt.))
Helsingin yliopiston opiskelijoille määrättiin uudet maksut.
Vuonna 1873 määrätyt maksut olivat inflaation vuoksi kuihtuneet mitättömän pieniksi. Uudet maksut olivat mm:
- – jokaisesta aineesta tutkintomaksua 15 markkaa,
- – yksityinen kuulustelu 10-–25 markkaa,
- – kirjoituskokeet 12–-25 markkaa,
- – yksityiset luennot 25 markkaa kahdesta viikkotunnista,
- – pro gradu 0 markkaa,
- – väitöskirjan julkipanosta ja jakelusta ylivahtimestarille ja kursoreille yhteensä 30 markkaa.