Vapaa-aika
Hämeenlinnalaisessa kulttuurikodissa soivat klassiset soittimet. Kuva Antti Kuusterän hallussa.
Melonta oli kesähuvi. Melojia Porin edustalla. Kuva: Museovirasto 14.9.-66.
Musiikki
Suomen Sosialidemokraatissa kiinnitettiin huomiota uuteen tanssimusiikkiin.
"Tämä paha on n.s. Jazz. Se on – kuten tiedetään – vallannut suuren ajan työväestönkin keskuudessa ja se on samalla hajoittanut torvisoittokuntia moniksi pieniksi joukkueiksi ja – mikä pahinta – se on vienyt suuremmilta soittokunnilta – kuten sanotaan – leivän suusta."
Työn Sävelessä oltiin huolestuneita myös rahvaan mieltymyksistä soittimien suhteen:
"Kuinka moni tyytyykään paremman puutteessa rämpyttelemään mandoliinia ja sitraa – tai mikä vielä pahempi paruttelemaan hanuria, jota soittokonetta hyvällä syyllä voi nimittää raakalaiseksi soittokoneiden joukossa."
Hämeenlinnalaisessa kulttuurikodissa soivat klassiset soittimet.
Työn Sävel-lehdessä arvioitiin kansanlaulujen käyttökelpoisuutta. Lehden mukaan niissä oli
"lukuisasti rivoja, jopa suorastaan raakojakin reki- ja raittiviisuja, joissa runopoljento käypi liian realistiseksi ja aistillisuus pukeutuu hyvinkin uskallettuihin muotoihin ja sanoihin siinä määrin, ettei niitä kaikkia voi vapaamielisinkään moraalikko hyväksyä yleisien juhlien ohjelmistoon".
Fazerin musiikkikauppa lähetti maaseudulle kiertävän myyntiauton, josta halukkaat saivat ostaa levyjä, soittokoneita ja soittimia. Myyntiauton saapuessa paikkakunnalle järjestettiin yleensä myös gramofonikonsertti.
Myytävää nykyään riittikin, sillä kotimaisin voimin laulettiin jälleen lukuisilla levyillä. Elmer Lampan lauluja olivat "Saukkosen avioero" ja "Viinatrokarin laulu".
Hannes Saaren laulamana oli kuultavissa "Oi mistä saataisiin" (yksi pikkutippa viinaa), "Ei kyytimies kiirettä oo", "Espanjatar", "Raatajan serenadi" ja "Ruskii Ivana pakolaisena Suomessa".
Theodor Weissmann liikkui samantapaisissa aihepiireissä esityksillään "Juomalaulu", "Shampanjapoika" ja "Pois sormet".
Helsingissä esitettiin kesällä Vallilan ulkoilmateatterissa musiikki-iloittelua "Sumussa ja humussa".1
Operettilaulaja Aapo Similä kuvasi kotimaista huvielämää kirjassaan "Boheemilaulajia".
Elokuva
"Elävät kuvat" sai lyhyemmän ja nykyaikaisemman sanan tilalleen. Nyt käytössä yleistyi sana "elokuva".
Ulkomailta kuului kummia. Amerikkalaiset olivat innolla ottaneet vastaan äänielokuvan "Jazzlaulaja". Koti-lehti oli muuten sitä mieltä, että "amerikanisoituva filmi turmelee kansan maun. Lapsille on huono filmitaide vielä turmiollisempaa kuin aikuisille."
Kotimaisia näytelmäelokuvia tehtiin vuosittain yhä vain enemmän.
Suomen Sosialidemokraatin mukaan Muurmannin pakolaiset täytti ankaratkin mitat.
"Se jaksaa pitää katsojan koko ajan jännityksessä, sillä kuolleita kohtia siinä ei ole juuri nimeksikään ja jännitys kohoaa yhtä mittaa kohti loppua".
Viikko-Sanomissa kirjoitettiin, että elokuva Vaihdokas oli
"meillä ensimmäinen vakava yritys psykologiseen filmidraamaan ja sanottakoon suoraan, että se antaa suuriakin lupauksia tulevaisuuteen nähden, samalla kuin se osoittaa, että tämä filmitaiteen ala ei suinkaan aseta meikäläisille voittamattomia vaikeuksia."2
Kirjallisuus
Uudesta kirjallisuudesta mainittakoon Elmer Diktoniuksen "Stenkol", Pentti Haanpään "Kolmen Töräpään tarina" ja "Tuuli käy heidän ylitseen", Lauri Haarlan "Juudas", Maria Jotunin "Tyttö ruusutarhassa", Arvid Järnefeltin "Minun Marttani", Joel Lehtosen "Sirkus ja pyhimys", P. Mustapään "Laulu vaakalinnusta" ja Einari Vuorelan "Täältä kaukana".
Unto Seppänen julkaisi esikoisnovellinsa "Taakankantajat" ja "Iloisten ukkojen kylä".
Suomeksi oli luettavissa Emily Brontën "Humiseva harju", James Oliver Curwoodin "Musta metsästäjä", F.M. Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Victor Hugon "Kurjat", Edgar Allan Poen "Kultakuoriainen ym. kertomuksia" ja Jules Vernen "Tsaarin kuriiri".
Maurice Leblancin "Vihreäsilmäinen nainen", jossa sankarina oli herrasmiesvaras Arsène Lupin, oli Arvostelevan kirjaluettelon mukaan kirjastoihin kelpaamaton.
Sosiaaliantropologi Gunnar Landtman julkaisi tutkimusmatkansa tulokset teoksessa "The Kiwai Papuans in New Guinea".3
Ravit
Asetus vedonlyönnistä hevoskilpailuissa annettiin 10. marraskuuta:
"Suomessa toimivien siitos-, ravija ratsastusseurojen keskusjärjestöt voidaan oikeuttaa hevoskilpailun yhteydessä panemaan toimeen vedonlyöntejä totalisaattorin muodossa."