Gramofonikuume
Suuri gramofonikuume alkoi, kun tullimaksut romahtivat vuoden alussa.
Gramofonilevyjä oli myyty yli miljoona kappaletta, mikä on yli kymmenen kertaa enemmän kuin viime vuonna, jolloin myynti oli jo kovassa nousussa.
"Sonny Boyn" etiketti. Levy Martti Ahdin hallussa.
Uusi ilmiö sai aikaan kiivaan väittelyn lehdistön palstoilla. Säveltäjä Sulho Ranta totesi Tulenkantajat-lehdessä suomalaisen gramofonikulttuurin olevan kauhistuttavan samanlaista kuin "kaunokirjallisten viikkolehtien" levittämä
kirjallinen alamittaisuus, jota tuki kaikkivaltias kysynnän ja tarjonnan laki.
Matti Jurva ja Homocord-orkesteri esittivät "Sonny Boyn" suomeksi.
Suomen Musiikkilehdessä esitettiin, että "olisi voitu asettaa erikoinen tarkastamo, joka olisi jakanut levyt taidelevyihin ja pelkästään huvia palveleviin ja kieltänyt taiteellisesti ja kasvatuksellisesti suorastaan ala-arvoiset levyt".
Tohtori Karolina Eskelinin mielestä tanssi oli kaunista, ellei otettu lukuun "jazzia, tangoa, charlestonia ja muita neekeritansseja, jotka valkean rodun keskuudessa ilmaisevat vain degeneroitunutta mieltymystä rumuuteen."
Olavi Paavolainen oli toista mieltä kirjassaan "Nykyaikaa etsimässä". Hänen mukaansa "jazz soitti yhdenvertaisuutta valkoihoisen ja mustaihoisen, kauppaapulaisen ja autotehtailijan, koulupojan
ja vivöörin, perhetytön ja kokotin välille".
Työväen musiikkilehdessä tilanne nähtiin hyvin synkkänä:
"Heittäytymällä suurkaupungin pyörteisiin missä katkeamattomat autojen törähdykset, pikajunien vihlovat vihellykset, suurten tehdaskoneiden jyske, ilmalaivojen surina, yökahviloiden rämisevä jazz-musiikki, radiot, gramofoonit ja ihmismassojen kuumeinen kiire on vallitsevana, huomaamme, että kaikki se, mikä muudan vuosikymmen sitten oli käyttökelpoista ja mielestämme hyvinkin arvollista, on nyt romukasaan heitettävää roskaa."1
Oopperalaulaja Ture Aran levyttämät "Emma", "Villiruusu" ja "Asfalttikukka" olivat hyvin suosittuja.
Myös oopperalaulaja Georg Malmstén saavutti suuren suosion lauluillaan "Nykyajan nainen" ja "Särkynyt onni".
Matti Jurvan laulujen aiheet olivat kansainvälisempiä: "Hawaiin yö", "Cowboyn lähtölaulu" ja "Alla venäläisen kuun".
Rafu Ramstedt kertoi laulussaan, millaista on olla "Kannibaalien joukossa".
Theodor Weissmann jatkoi tutuilla linjoilla: "Vanha juomalaulu", "Viinalaulu" ja "Kieltolakilaulu".2