Senaatti
Keisarillinen manifesti hallituksen nimen muuttamisesta keisarilliseksi senaatiksi 9/21.2.1816. Virallinen ruotsinkielinen käännös, sivu 1. Sen. reskriptit 1816 s 211. Kansallisarkisto.
"... niin olemma Me, osottaxemma vielä enämmin tarkoituxiamme tämän Maakunnan mainitun Hallituxen kanssa ja kuinga se on yhdistetty Meidän Personamme kanssa, soveljaxi löytäneet, että yhdenkaldaisesti korkeimmain Hallitusten nimen kanssa Meidän Keisarin Valdakunnasamme ja siinä sen kanssa nykyisin yhdistetysä Puolan Kuningan Valdakunnasa, kussua Sen Meidän Senatixemme Suomenmaasa, ilman että kuitengaan muuttaa sen nyt olevaisia Säändöjä, ja vielä vähemmin sitä hallituxen muotoa ja niitä lakeja, kuin Me Suomenmaalle olemma vahvistaneet ja tämän kautta vielä edespäin vahvistamme."1
Senaatti-nimen käyttöönotto johtui Venäjällä syntyneestä epäselvyydestä. Sikäläisillä virkamiehillä oli tapana käsittää asiat niin, että Suomessa oleva hallitus oli Venäjän Hallitsevan senaatin alainen virasto. Nimenmuutoksella tehtiin selväksi, että Suomessa oli suoraan hallitsijan alainen "Keisarillinen Suomen Senati". Venäjän senaatin nimissä annetut ukaasit eivät tulleet voimaan Suomessa ilman hallitsijan erillistä päätöstä.
Senaatin jäsenet nimitettiin seuraavaksi vuodeksi. Tässä määräyksessä hallituksen nimitys oli vielä Hallitus-Raadi. Jäsenten nimittäminen vuodeksi kerrallaan oli omiaan vaikeuttamaan hallituksen työtä. Tällä tavoin hallitsija piti vallan tiukasti omissa käsissään.
Vanhoista jäsenistä jäi pois C.E. Mannerheim, joka nimitettiin Turun ja Porin läänin maaherraksi. Hän oli de Geerin ohella ainoa talousosaston jäsen, joka oli ollut mukana vuodesta 1809 asti. Uusia jäseniä talousosastossa olivat Clas Sacklén, Fredrik Nyberg ja Erik Wallenius. Myös oikeusosastoon nimitettiin kolme uutta jäsentä, vaikka kukaan ei eronnut.
Yläoikealla: virallinen ruotsinkielinen käännös keisarillisesta reskriptistä, jolla maan hallituksen nimi muutettiin senaatiksi.