Kirjallisuus
Hallituksen vastauksessa Hannu Salaman "Juhannustansseja" koskevaan kyselyyn todettiin kirjan loukkaavan siinä määrin kristillisten henkilöiden uskonnollisia tunteita, että syyte jumalanpilkasta oli nostettava.
Syytteen nostaminen aiheutti vastalauseiden tulvan, mm. Kauppalehti piti sitä "nolona". Pääministeri Virolainenkin oli sitä mieltä, että "yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki".

Kalle Kultala: Hannu Salama saapuu Helsingin raastuvanoikeuteen. Kuva: Suomen valokuvataiteen museo, cd: 679 b.
Hannu Salaman juttua käsiteltiin Helsingin raastuvanoikeudessa useaan otteeseen. Lausuntonsa oikeudelle "Juhannustansseista" antoi mm. Mika Waltari. Juttu siirrettiin 17. kesäkuuta hovioikeuden käsiteltäväksi.
Pentti Saarikoski ehdotti Eino Leino Seuran kokouksessa tammikuussa, että seuran seuraava palkinto annettaisiin Reino Helismaalle. Saarikosken ehdotus ei saanut kannatusta.
Uudesta kirjallisuudesta mainittakoon Marianne Alopaeuksen "Mörkrets kärna", Claes Anderssonin "Staden heter Helsingfors", Kari Aronpuron "Aperitiff – avoin kaupunki", Tove Janssonin "Pappan och havet", Timo K. Mukan "Tabu" ja Mauritz Nylundin "Ofinlandssvensk verksamhet".
Esikoiskirjoina julkaistiin Matti Rossin "Näytelmän henkilöt", Pentti Saaritsan "Pakenevat merkit" ja Lassi Sinkkosen "Harhaantunut aamupäivä".
Suomennettuna oli saatavissa mm. Samuel Beckettin "Huomenna hän tulee", Bertolt Brechtin "Runoja 1914– 1956", Günter Grassin "Koiranvuosia", Giovanni Guareschin "Toveri don Camillo", James Joycen "Odysseus", Franz Kafkan "Linna", Jack Kerouacin "Matkalla", "John Lennon panee omiaan", Pablo Nerudan "Runoja" ja Walt Whitmanin "Ruohoa".1