Järvenlasku
Hallitus pyrki edistämään pellonraivausta ja helpoimpana keinona pidettiin järvien pinnan laskua, jolloin saatiin rantaniityistä uutta peltoa. Talousseura julkaisi asiasta ohjekirjan Lyhykäinen Tieto Suomalaisille Mittauksista, erinomattain Wesiin laskettamisen suhteen järwistä ja muista wetisistä paikoista.
Järvenlaskuskuun rohkaistiin, mutta sitä ei saanut tehdä ilman lupaa. Luvan sai maaherralta ja toimitusta valvoi koskenperkausjohtokunta. Parhaillaan oltiin suunnittelemassa ja aloittamassa useita isojen järvien laskuja.
Ensimäinen merkittävä järvenlasku oli tehty vuonna 1743. Tällöin talonpoika Lassi Nuutinen laski Sarvingin järven kuivaksi Ilomantsissa. Nuutinen itse ja kyläläiset pelästyivät kovasti kun järvi kuivui. Valtiopäivät antoi kuitenkin Nuutiselle hyvästä työstä 1.000 taalarin palkinnon. Järven rannoilta saatiin hyvää peltomaata.
Vuonna 1818 Suvannon vedet laskivat Laatokkaan. Tämä oli vahinko, mutta asiaa oli suunniteltu jo pitkään. Täälläkin saatiin paljon uutta peltoa, noin 5.000 hehtaaria, mutta myös tuhoja. 1700-luvulla tehtiin noin 200 järvenlaskua ja nyttemmin kymmenkunta joka vuosi.